Ratsastajan lihavuus on tunteita herättävä aihe, etenkin kun lähes kaikki ratsastajat ovat lihavia ja tunteikkaita. Uusimman Hippos-lehden mukaan Suomen Ratsastuksenopettaijainyhdistys SROY on huolissaan ratsastajien ylipainosta ja siitä johtuvista ongelmista. SROY:n mukaan lihavuus lisää loukkaantumisriskiä ja rasittaa hevosta. Läskiratsastajat ovat kömpelöitä, heidän tasapainonsa on huono ja he tippuvat hevosen selästä etenkin esteillä. Pudotessaan hevosen selästä lihavat ratsastajat aiheuttavat maanjäristyksiä ja on mahdollista, että koko maapallo suistuu radaltaan. Hevoset itkevät jo nähdessään lihavia ratsastajia, niiden jalat pettävät kun läskiä yritetään saada nosturin avulla selkään asti, ja tunnilla ne eivät jaksa edes liikkua, vaikka kuinka potkisi ja antaisi raippaa.
Viattomat joutuvat kärsimään
Ratsastuskoulujen pitää hankkia yhä isompia hevosia, jotta nämä jaksaisivat kuljettaa selässään yhä painavampia ratsastajia. Pienet ja keskikokoiset hevoset joutuvat teuraaksi, jotkut kaiken lisäksi kulkeutuvat Euroopan teuraskuljetuksiin ja kärsivät elämänsä viimeiset viikot.
Iso hevonen syö kahden edestä, kuluttaa painollaan tallin pohjaa ja on siten taloudellisesti kannattamaton ratsastuskoululle. Monet ratsastuskoulut joutuvat lopettamaan toimintansa, kun isot hevoset käytännössä syövät kaikki rahat. Ratsastuskouluyrittäjät, ratsastuksenopettajat ja hevostenhoitajat joutuvat työttömiksi ja leipäjonoon.
Kun ratsastuskouluja ei enää ole, eivät normaalipainoisetkaan pääse ratsastamaan.
Nekin ihmiset, jotka eivät itse harrasta ratsastusta, joutuvat katselemaan tiukoista ratsastushousuista tursuavaa selluliittiä. Esteettinen haitta on huomattava.
Näin ollen monet, monet viattomat joutuvat kärsimään ratsastajien lihavuudesta.
Ratkaisuehdotuksia
Sukulaiskansamme Ameriikassa on onneksi jo löytänyt ratkaisuja tähän vaikeaan ongelmaan. Geenimanipulaation avulla voidaan luoda hevosia, joilla on esimerkiksi norsun jalat ja puhvelin selkä, jotka taatusti kestävät (jotkut biotekniikan laitokset tarjoavat jopa 15 vuoden takuun tietyille ruumiinosille).
Samoilla hormoneilla, joilla kasvatetaan nautakarjaa ja bodareita, voidaan lisätä hevoseen massaa ja siten kestävyyttä. Tosin tällöin pitää muistaa vanha sananlasku "se on päästä pois, mikä on pohkeessa", eli saattaa olla, ettei hevonen suoriudu tämän jälkeen pääty-ympyrää monimutkaisemmista kiemuroista.
Ratsastuskoululla voidaan tehdä toimenpiteitä, jotka helpottavat lihavan ratsastajan oloa ja myös hevosta. Maneesin kattoon voidaan asettaa kisko, johon kiinnitetään liinat. Liinat sidotaan ratsastajan turvaliiviin, jolloin hevoseen kohdistuvaa painoa voidaan keventää. Myös putoamisesta aiheutuvat riskit voidaan näin poistaa, sillä hevosen lähdettyä ratsastajan alta, ratsastaja jää paikoilleen ilmaan eikä loukkaannu.
Jos maneesia ei ole käytössä ja ratsastus tapahtuu ulkokentällä tai maastossa, ratsastajaan voidaan kiinnittää kaasupalloja, jotka keventävät hevosen taakkaa, kun ne nostavat ratsastajaa. Tämä myös pehmentää pudotusta.
Hevonen voidaan asettaa pyörillä liikkuvaan telineeseen, jossa sitä tuetaan alhaaltapäin - hevonen siis seisoo käytännössä ratsastustunnin ajan. Teline liikkuu ratsastajan käyttämän kauko-ohjaimen avulla haluttuun suuntaan. Telineisiin on saatavissa ladattavia sähkömoottoreita. Yhdellä latauksella telinettä voi käyttää peräti 5 tuntia.
Lihavuuteen voidaan myös puuttua aktiivisesti ratsastusseuroissa. Seurat voivat halutessaan tukea jäsentensä käyntejä rasvaimussa. Kannattaa muistaa ensi kerralla, kun haette seuratoiminnan tukea Suomen Ratsastajainliitolta - ehkä tätä kautta saadaan rahoitusta siihen!
Viattomat joutuvat kärsimään
Ratsastuskoulujen pitää hankkia yhä isompia hevosia, jotta nämä jaksaisivat kuljettaa selässään yhä painavampia ratsastajia. Pienet ja keskikokoiset hevoset joutuvat teuraaksi, jotkut kaiken lisäksi kulkeutuvat Euroopan teuraskuljetuksiin ja kärsivät elämänsä viimeiset viikot.
Iso hevonen syö kahden edestä, kuluttaa painollaan tallin pohjaa ja on siten taloudellisesti kannattamaton ratsastuskoululle. Monet ratsastuskoulut joutuvat lopettamaan toimintansa, kun isot hevoset käytännössä syövät kaikki rahat. Ratsastuskouluyrittäjät, ratsastuksenopettajat ja hevostenhoitajat joutuvat työttömiksi ja leipäjonoon.
Kun ratsastuskouluja ei enää ole, eivät normaalipainoisetkaan pääse ratsastamaan.
Nekin ihmiset, jotka eivät itse harrasta ratsastusta, joutuvat katselemaan tiukoista ratsastushousuista tursuavaa selluliittiä. Esteettinen haitta on huomattava.
Näin ollen monet, monet viattomat joutuvat kärsimään ratsastajien lihavuudesta.
Ratkaisuehdotuksia
Sukulaiskansamme Ameriikassa on onneksi jo löytänyt ratkaisuja tähän vaikeaan ongelmaan. Geenimanipulaation avulla voidaan luoda hevosia, joilla on esimerkiksi norsun jalat ja puhvelin selkä, jotka taatusti kestävät (jotkut biotekniikan laitokset tarjoavat jopa 15 vuoden takuun tietyille ruumiinosille).
Samoilla hormoneilla, joilla kasvatetaan nautakarjaa ja bodareita, voidaan lisätä hevoseen massaa ja siten kestävyyttä. Tosin tällöin pitää muistaa vanha sananlasku "se on päästä pois, mikä on pohkeessa", eli saattaa olla, ettei hevonen suoriudu tämän jälkeen pääty-ympyrää monimutkaisemmista kiemuroista.
Ratsastuskoululla voidaan tehdä toimenpiteitä, jotka helpottavat lihavan ratsastajan oloa ja myös hevosta. Maneesin kattoon voidaan asettaa kisko, johon kiinnitetään liinat. Liinat sidotaan ratsastajan turvaliiviin, jolloin hevoseen kohdistuvaa painoa voidaan keventää. Myös putoamisesta aiheutuvat riskit voidaan näin poistaa, sillä hevosen lähdettyä ratsastajan alta, ratsastaja jää paikoilleen ilmaan eikä loukkaannu.
Jos maneesia ei ole käytössä ja ratsastus tapahtuu ulkokentällä tai maastossa, ratsastajaan voidaan kiinnittää kaasupalloja, jotka keventävät hevosen taakkaa, kun ne nostavat ratsastajaa. Tämä myös pehmentää pudotusta.
Hevonen voidaan asettaa pyörillä liikkuvaan telineeseen, jossa sitä tuetaan alhaaltapäin - hevonen siis seisoo käytännössä ratsastustunnin ajan. Teline liikkuu ratsastajan käyttämän kauko-ohjaimen avulla haluttuun suuntaan. Telineisiin on saatavissa ladattavia sähkömoottoreita. Yhdellä latauksella telinettä voi käyttää peräti 5 tuntia.
Lihavuuteen voidaan myös puuttua aktiivisesti ratsastusseuroissa. Seurat voivat halutessaan tukea jäsentensä käyntejä rasvaimussa. Kannattaa muistaa ensi kerralla, kun haette seuratoiminnan tukea Suomen Ratsastajainliitolta - ehkä tätä kautta saadaan rahoitusta siihen!