tiistaina, marraskuuta 30, 2010

Talvi yllätti hevosenomistajat

Talvi saapui tuttuun tapaan kylmänä ja valkoisena. Moni vielä laiduntava hevonen etsii tallipaikkaa, osalta on mennyt tallipaikka alta esimerkiksi maksamattomien vuokrien tai tallinpitäjän "alanvaihdoksen" vuoksi. Nyt Suomessa on paljon hevosia, joita uhkaa kodittomuus.

Huolestuneet hevosenomistajat toki yrittävät löytää hevosilleen uutta kotia. Hevosia tarjotaan ylläpitoon. Vuokraajan ei siis muuta tarvitse kuin hommata hevoselle tallipaikka, ruokkia ja hoitaa se sekä huolehtia kengityksistä, madotuksista ja mahdollisista eläinlääkärikuluista. Usein ylläpitoon tarjottavat hevoset ovat kouluttamattomia ex-ravureita, varsoja tai "pikkuvikaisia", jolloin niillä ei välttämättä voi esimerkiksi ratsastaa. Tämän vuoksi niitä helposti syrjitään, eikä monikaan suostu ottamaan tallilleen toisen hevosia ilman maksua.

Mikä nykyajan tallinpitäjiä vaivaa, kun nämä ylläpitohevoset eivät kelpaa? Itsekkäästi vain ajetaan omaa etua ja hoidetaan omat hevoset, muttei suostuta ottamaan toisen hevosta omaan talliin ilmaiseksi, vaikka tilaakin olisi. Ja vaikkei olisi, kyllä sitä pystyisi järjestämään, jos vaan tahtotila olisi oikea. Tallin nurkalle olisi helppo hankkia vaikka siirtotalli ja pihapiiriin vetää langat uutta tarhaa varten, ellei uusi tulokas sopisi muiden joukkoon.

Toiveajattelua. Kodittoman hevosen omistajalla ei välttämättä ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa hevosensa monttuun. Mutta kuka sen montun kaivaisi? Eipä löydy kaivajiakaan.

sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010

Taas eläinrääkkäystä raveissa


Viime lauantaina Vermossa ravannut hevonen katkaisi jalkansa ja se jouduttiin lopettamaan. Hevosalan asiantuntijoiden joukossa epäillään, että vika on ohjastajassa, sillä eräs hevosenomistaja oli aikoinaan vienyt ravurinsa kyseisen ohjastajan tallille treenattavaksi, mutta hevonen ei ollutkaan voittanut raveissa, vaikka se oli hyväsukuinen, ja tavoitteena oli nimenomaan voittaminen. Kaiken kukkuraksi tämä hevonen oli jo ennestään voittanut 50 000 markkaa.

Yksi syy jalan katkeamiseen oli ehkä se, että tämäkin hevonen (kuten ravurit aina) oli laitettu treeniin jo varsana ja kilpailemaan 2-vuotiaana. Ei ole ihme, etteivät jalat kestä. Raadissa spekuloidaan myös sen seikan vaikutusta, että kissat ja koirat asuvat kerrostaloissa ja niille puetaan vaatteita, ja kanat kököttävät pienissä kopeissaan ja munivat munia aamiaispöytään.

Ohjastajan syyllisyyttä tukee myös se, että hänelle treeniin hevosensa vienyt henkilö on jo 35-vuotias, hänellä on 2 koiraa ja kissaa, jotka pääsevät ulos silloin kun haluavat. Koirien kanssa tehdään lenkkejä ilman remmiä vähintään 2 kertaa päivässä ja 45 minuuttia kerrallaan. Koiria ei pueta.

Lisää tietoa raveissa tapahtuvasta eläinrääkkäyksestä löydät tästä linkistä.

Hevostalli.net-video



Tähän ei Pökäleelläkään ole mitään lisättävää!

Hevostalli.net

perjantaina, marraskuuta 19, 2010

Älä syötä hevosta ähkyyn


Hevosen ruokinta on periaatteessa yksinkertainen asia: hevonen tarvitsee korsirehua (heinää), väkirehua (esim. kauraa) sekä kivennäisiä. Ruuan laadussa ja määrissä on kuitenkin paljon vaihtelevuutta. On monia tapoja ruokkia hevosta, ja yhdelle hevoselle sopii yhdenlainen tapa, mutta sama tapa ei välttämättä sovi toiselle. On kuitenkin olemassa yksi nyrkkisääntö, joka kannattaa muistaa: Älä syötä hevosta ähkyyn.

Jokainen meistä varmasti tietää, miltä tuntuu, kun on ahtanut itsensä aivan ähkyyn. Herkkuja on tullut mätettyä, vaikka maha on jo kauan ollut täynnä. Maha turpoaa ja on hankala liikkua. Ähkyinen olo aiheuttaa pahoinvointia ja jopa oksentelua.

Myös hevonen voi sairastua ähkyyn. Hevosella ei ole itsekontrollia syömisen suhteen, vaan ihmisen on säännösteltävä sitä. Jos hevoselle antaa vapaasti heinää, ennen pitkää se syö kaiken. Hevosen maha täyttyy, ja se tuntee olonsa ähkyiseksi. Koska kesyhevosella on luonnolliset vaistonsa tallessa, se jatkaa kylläisenäkin syömistään sisäisen pakon ajamana. Villihevonen syö jopa 16 tuntia päivässä, joten se ei voi lopettaa syömistä. Ennen pitkää se alkaa voida pahoin. Koska hevonen ei puhu ihmisten kieltä, se ei osaa kertoa tuskaisesta olostaan, vaan syö yhä edelleen.

Koska villihevoset syövät lähes kaiken hereilläoloaikansa, monella alkukantaisella rodulla usein luonnostaan pyöreähkö maha. Urheiluhevosilla sen sijaan ei voi olla pyöreätä mahaa, sillä se olisi tiellä - esimerkiksi estekisoissa maha pudottaisi puomit, tai raveissa hevonen ei mahdu aisojen väliin. Jatkuva syöminen haittaisi myös mm. ratsastustuntien pitämistä, sillä hevosen pitäisi pystyä kiertämään kenttää jopa muutaman tunnin kerrallaan ilman ruokailutaukoja. Satulavyöt eivät menisi kiinni, ja aina olisi oltava ostamassa uusia, pidempiä ja kalliimpia vöitä. Ennen pitkää hevonen lihoisi niin, ettei mahtuisi enää karsinan ovesta ulos, vaikka se olisikin mitoitettu uusien EU-säännösten mukaiseksi. Vapaan heinän tarjoaminen on siis hevoselle pelkästään haitaksi.

perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Shokkiuutinen - Totilas onkin suomenhevonen

Maailmanennätysori Totilas on herättänyt ihastusta ja hämmästystä kouluratsastuspiireissä. Totilaksen omistajanvaihdos on nostattanut tunteita niin hevosen lähipiirissä kuin lajia seuraavien harrastajienkin keskuudessa - miten hevoselle nyt käy, pääseekö se enää samoihin tuloksiin kuin Edward Galin kanssa, päätyykö se kloonattavaksi vaiko opetusmestariksi Kimi Räikköselle, vai kenties sisäfileeksi maailman hienoimpiin ravintoloihin?

Huippuoriin uskomattomat liikkeet ja lyömättömät tulokset ovat saaneet monet myös pohtimaan, voiko tämä kaikki olla totta. Asiantuntijoiden mukaan kyseinen hevonen on geneettinen ihme.

Edellä mainituista syistä Pökäle lähetti tutkijansa paikalle. Totilaksesta otettiin veri- ja kudosnäyte, joka lähetettiin tutkittavaksi salaiseen hevosalan asiantuntijoiden laboratorioon. Tulokset saatiin vihdoin, ja ne ovat ennennäkemättömiä:

Totilas onkin suomenhevonen

Ensinnäkin Totilas on suomenhevonen. Sen geenikartta viittaa pieneen pohjoissavolaiseen työhevospopulaatioon, jonka edustajia kulkeutui sotien jälkeen Keski-Eurooppaan. Yksi sen esi-isistä on musta Tollukka-ori, joka oli tunnettu hienoista liikkeistä Pöljän kylän kynnöspelloilla. Totilaksen epäillään olevan kaukaista sukua myös muutamalle keppihevoselle.

Liitokaviot kumista

Toinen merkittävä tutkimustulos on, että Totilaksen kaviot on korvattu kumilla. Joustavien kumikavioidensa ansiosta se kykenee upeisiin, tanssinomaisiin liikkeisiin. Lisäksi Totilaksen niveliin on viritetty jousia, jotka mahdollistavat korkealle ylöspäin suuntautuvat liikkeet, joita kouluratsastuksessa arvostetaan.

Valmiiksi ohjelmoitu

Totilaksen aivoihin on myös asennettu bluetooth-vastaanotin, jonka kautta se saa tiedot kouluradan eri tehtävistä. Totilakselle ei ainoastaan tiedoteta mitä seuraavaksi, vaan vastaanotin aktivoi aivojen liikelohkoja, jotka saavat aikaan eri ruumiinosien liikeradat. Näin ollen Totilaksen ratsastajan ei ole tarvinnut kuin istua kyydissä, kun ohjelmoitu Totilas suorittaa radan parhain mahdollisin pistein.

Tekoturkista!

Mainittava on myös, että Totilas ei soveltuisi koskaan turkiseläimeksi - sen kiiltävä, sileä karva ja kaunis häntä ovat keinokuitua. Pahasti kesäihottumaisen Totilaksen iho siirrettiin pois ja tilalle istutettiin tekoturkis.

Homokin vielä

Tutkijoille selvisi myös, että Totilas on homoseksuaali. Se tarhailee yhdessä 6-vuotiaan puoliveriruunan kanssa.

Näiden tutkimustulosten valossa lienee selvää, että Totilaksen uusi omistaja tulee vaatimaan kaupan perumista tai ainakin kauppasumman alentamista - kahdeksannumeroisesta kauppasummasta pudonnee ainakin puolet nollista pois.

torstaina, marraskuuta 11, 2010

Varsan vieroittaminen on eläinrääkkäystä

Syksyn mittaan on tapana erottaa keväällä syntyneet varsat rakkaista äideistään. Tamma ja varsa ovat saaneet viettää kesän laitumella autuaan tietämättöminä tulevaisuuden väkivaltaisista raakuuksista. Yhtenä päivänä ne kuitenkin erotetaan: varsa nakataan eri karsinaan kuin emänsä - ilman ennakkovaroitusta, ilman minkäänlaista totuttelua.

Tammalla ja varsalla on erittäin läheinen suhde, ja niiden erottaminen on erittäin traumaattista molemmille osapuolille. Varsa ja emä huutelevat hädissään toisillensa ihmisten naureskellessa niiden "typerälle" käytökselle. Jopa ihmislasten äidit, joiden viimeistään voisi kuvitella kykenevän samaistumaan tammaan, jolta väkivalloin riistetään sen ainoa lapsi, pitävät vieroitusmenettelyä täysin oikeana toimintatapana.

Jotkut sijoittavat tamman ja varsan aluksi viereisiin karsinoihin, ja päivät ne saavat edelleen tarhata yhdessä. Ennen pitkää varsa kuitenkin hivutetaan kauemmaksi emästään, ja usein ne päätyvät eri talleihin. Kun varsa on myyty, se ei enää koskaan näe emäänsä.

Ei riitä, että varsa ei ole koskaan nähnyt isäänsä - ei edes valokuvaa - varsan kiintymyssuhde emäänsä katkaistaan yllättäen ja pysyvästi. Ei ihme, että ihmisillä on vaikeuksia käsitellä hevosiaan, sillä varsaikäisenä tapahtunut perusturvallisuuden järkyttäminen jättää taatusti jälkensä hevoseen kuin hevoseen.

Kun siis kohtaat "ongelmahevosen", otapa selvää sen taustoista. 100% todennäköisyydellä se on raa'asti vierotettu emästään noin puolen vuoden ikäisenä tai viimeistään vuotiaana. Ostamalla varsana vieroitetun hevosen tai tamman, joka on ennestään varsonut, osallistut itse eläinrääkkäykseen.

Kuulostaako pahalta? Jos kuulostaa, lisää Facebook-statukseesi seuraava teksti:
"Varsan vierottaminen emästään on eläinrääkkäystä. 97% ystävistäni ei kehtaa kopioida tätä väitettä statukseensa. Ole sinä yksi niistä tosiystävistäni, jotka uskaltavat."

Tulosta