maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Orava tai oravan näköinen susi hyökkäsi

Myöhään eilen illalla neljä hevostyttöä oli leikkimässä keppihevosillaan omakotitalon takapihalla Keskiperän kansanopiston läheisyydessä. Vuorossa oli juuri itse keksityn kouluohjelman harjoittelu, kun yhtäkkiä aidan takaa pihalle hyökkäsi jokin eläin. Tyttöjen kuvauksen mukaan se oli joko orava tai oravan näköinen susi. Korkeutta sillä oli vajaa metri, joten se olisi hyvinkin saattanut olla kumpi tahansa.

Myöskään suden ja oravan risteytyksen mahdollisuutta ei suljeta pois, sillä susia ja oravia on havaittu samoissa metsissä viime vuosina.

Eläin pääsi raatelemaan kahta tyttöä käteen ja jalkaan. Yhtä tyttöä eläin todennäköisesti potkaisi tai huiskaisi hännällään. Tytöt säikähtivät pahanpäiväisesti ja heidän keppihevosensakin unohtuivat pihalle koko yöksi.

Viime vuosina keskustelu oravien vaarallisuudesta on ollut vilkasta. Ne purevat, repivät, raastavat ja tappavat. Moni viaton lapsi on saanut oravan puremasta epämiellyttäviä basilleja.

Keskiperän palo-, poliisi,- yli- ja varapäällikkö Herra Päällikkö tutkii tapausta luvattoman vahingonteon yrityksenä. Paikalle on tuotu susikoiria, joiden tehtävänä on jäljittää mahdollinen susi. Koska oravakoiria ei ole olemassa, mahdollista oravaa ei voida jäljittää. Oravan ja suden risteytyksen etsintä onnistuisi oravasusikoiralla, jota ei myöskään ole vielä olemassa, kun ei ole oravakoiriakaan.

Tytöt ovat saaneet syytteen heitteillejätöstä, koska he jättivät keppihevosensa oman onnensa nojaan koko yöksi, vaikka ne olisivat tarvinneet kriisiapua.

Kansanedustaja Laura Oikea valmistelee lakiehdotusta, jonka mukaan koko EU:ssa luovuttaisiin euron käytöstä ja siirryttäisiin oravannahkojen käyttöön maksuvälineenä.

Aikaisemmin julkaistuja juttuja oravan aiheuttamista tuhoista:

lauantaina, marraskuuta 18, 2006

Köyhien avustuspuu

Joulu lähestyy ja köyhien avustuspuu odottaa täyttymistään. Köyhien avustuspuu on polun varressa oleva puu, johon rikkaat voivat tuoda avustuksia. Köyhät voivat sitten kerätä avustuksia. Tämä koskee myös köyhiä hevosenomistajia.

Köyhien avustuspuun historia ulottuu 1980-luvulle, jolloin kaksi reipasta koululaista halusivat auttaa köyhiä ihmisiä, kuten Pekka L_______. Tytöt keräsivät köyhien avustuspuuhun kaikkea mahdollista, mistä voisi olla köyhille apua. Köyhien avustuspuun kasvaessa pidemmäksi ja paksummaksi myös avustuksia tarvittiin yhä enemmän. Köyhien avustuspuun maine levisi ympäri Suomen ja hyväntahtoisten rikkaiden ansiosta köyhien avustuspuun oksat ovat notkuneet avustuksista. Köyhien avustuspuusta on tullut hyvin suosittu paikka, jossa köyhät ja rikkaat kohtaavat. Oksille on ripustettu runsaasti erilaisia tarvikkeita ja esineitä, ja köyhät voivat poimia itselleen tarpeellisia asioita.

Tällä hetkellä köyhien avustuspuussa roikkuu myös monia hevosille ja hevosten ystäville tarpeellisia tarvikkeita. Tavarat vaihtuvat tiheästi, joten köyhien kannattaa vierailla avustuspuulla usein.

Kuvassa on köyhä, joka on lähtenyt hakemaan tarvikkeita köyhien avustuspuusta.

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Juupa juu!

Juupa juu!Haluan vielä kertoa että hevoseni on lämppäri ja syntyperältään aito amerikkalainen! Lämppäri ei ole aina sama asia kuin ex-ravuri tai metwursti. Jumalauta kyllä siellä Ameriikassa on sivistystä ja isoja ja moderneja kaupunkeja. Ei ainakaan mun lämppärini mua alista eikä hänen sukunsakaan vaikka hyvin perinteisiä ovat tavalla tai toisella. Olen hyvissä väleissä lämppärini isän ja emän kanssa. En myöskään tuonut lämppäriäni Suomeen teurastettavaksi vaan asuime useamman vuoden yhdessä tallilla joten Itä-Suomikin on tuttua seutua. Olen sellainen kuin olen enkä mitään oobersekkeja päähäni sido vaikka lämppärini suvulla siellä onkin(en edes kohteliaisuudesta,ei kuulu minun kulttuuriini)!Kyllä on ihmisestä itsestään kiinni millaiseksi elämänsä muokkaa lämppärinsä kanssa.ja vielä ratsuksi soveltumattomuudesta sun muista sellaisista niin seuratkaapa moniko puoliverinen kilpailee menestyksekkäästi tms...

Lue lisää Pökäleen lukijanovelleja.

Pox-talli

Sinikka Sähköpaimen on ainutlaatuinen hevoskasvattaja Suomessa. Hän nimittäin kasvattaa omaa hevosrotuaan.

Poxfarm on hevoshautomo. Sinikka Sähköpaimen on tuottanut maailmaan yli kolmesataa hevosta viidentoista vuoden aikana. Tallin nimi on Poxtalli.

Pox oli Sinikka Sähköpaimenen ensimmäisen hevosen nimi. Se oli aito arapiori; emä kantakirjatamma Kuwaitista, isä Azerbaizenista. Pox ja Sinikka elivät yhdessä Helsingissä 9 vuotta, kunnes tuli muutto Itä-Suomeen, omalle maatilalle. Sinikka Sähköpaimen löysi Poxille kaveriksi varsan, jonka emä oli shetlanninponi Kirma, ja isä suomenhevosen ja hannoverilaisen risteytys, Opel. Varsasta tuli Kauhtana. Poxyn ja Kauhtanan varsat olivat Kasper ja Jesper ja Joonatan.

Sinikka Sähköpaimen kutsuu risteytyksiään lyhyesti pox-hevosiksi. Asialla on kuitenkin ollut myös Elbba II ja Elban perimässä oli puolet englannintäysveristä ja puolet russ-ponia. Näin ollen pox-hevosissa saattaa olla myös sitä, ensin mainitut rodut ovat varmasti. Hevoset elävät hehtaarin kokoisen aitauksen sisällä; Sinikan sähköpaimenen sisään ei siten pääse muita hevosia, joten muita rotujakaan ei ole.

Pox-hevoset ovat pienempiä kuin suomenhevoset, mutta suurempia, kuin shetlanninponit. Arapi antaa niille hoikkuutta ja ketteryyttä liikkumiseen.

Sinikka Sähköpaimenen mukaan hienointa näissä hevosissa on se seikka, ja lyömätön myyntivaltti, että ne kestävät kaikkia Suomen vuodenaikoja. Arapia on kuuma maa, kesäaika. Hannoverilainen viihtyy keväässä, suomenhevonen ei ole moksiskaan talven pakkasista ja tinker toimii hyvin syksyllä. Sinikka Sähköpaimen ja hevoset pärjäävät aina. Jos Sinulla on jo tämä hevonen, olet huomannut, että se pikemminkin vie sinut ulos, kuin sinä sitä. Tämä rotu viihtyy hetken ulkona joka säällä joten se ei tarvitse edes tallia.

Pox-hevonen on hintaansa nähden edullinen. Sinikka Sähköpaimen huomasi jo kauan sitten, että joko hevosesta saa maksaa todella paljon tai sitten saa sekarotuisen, josta kukaan ei tiedä mitään varmaa. Nyt Sinikka Sähköpaimen on mennyt näiden tilanteiden väliin ja myy 100:lla eurolla hevosen, joka ei sinänsä ole paperillinen, mutta jonka suku ja rotu kuitenkin tiedetään varmuudella. Lisäksi Sinikka Sähköpaimen tekee kaupan yhteydessä oikeat kauppakirjat, kelpaavat vaikka oikeudessa ja hän antaa myös toimivat, pätevät hoito-ohjeet. Esimerkiksi maitoa on syytä juottaa, jotta hevosen luut kehittyvät normaalisti.

Pox-hevonen on painonsa verran kultaa; kauppa, jota et kadu. Jos kyllästyt, niin Pox-hevonen on kätevä hävittää polttamalla.

---------------------------------------------------
Sinikka Sähköpaimenen tarina on täysin keksitty eikä sillä ole mitään yhteyttä todellisuuteen.

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Joulueläimiä jälleen!

Joulueläinkilpailu on nyt jo puolessa välissä, ja osanottajia on runsain mitoin. Kiitos ihanille joulueläimille ja joulueläinten omistajille ja kuvaajille! Tässä on taas muutama uusi ehdokas:

Ehdokkaat nro 19
Ohessa joulumieliset sileäkarvaiset noutajat osallistuvat kilpailuun.... ja voittavat tietenkin ;) Äipän pikku mussukat. Kuvan kaunottaret ovat Ella ja Niki -tytöt.







Ehdokkaat nro 20
Ilo meillä irti on, on, on.
Pukki kun katkee pom, pom, pom.
Ilo meillä irti on, on, on.
Koko joulun POM!



Ehdokas nro 21
Tässä näette suursnautseri Rumban muuntautuvan joulun karvaisimmaksi poroksi.









Ehdokas nro 22
Joulueläin Evi toivottaa hyvää joulua ja räiskyvää uutta vuotta!










Ehdokas nro 23
Tässä joulueläinehdokas!
Testattu taatusti toimivaksi apuriksi joululahjojen aukomisessa! Sisällön kunnosta apurin jäljilta ei tosin ole takuuta...



Ehdokas nro 24
Ehdokas nro 24 toivottaa maukasta joulua!







Isommat kuvat kaikista ehdokkaista löydät Pökäleen kilpailusivulta osoitteesta www.pokale.tk. Uusia kuvia päivitetään sekä plokiin että kilpailusivulle. Kaikki rohkeasti mukaan! Ovathan kaikki Suomen doopermannit jo osallistuneet?

Lämminveristen myyntihinta

EU:ssa on valmisteilla direktiivi, joka estää ylihinnan pyytämisen lämminverisistä hevosista, jotka myydään muuhun kuin ravikilpailutarkoitukseen.

Direktiiviä on jo odoteltu, sillä etenkin Suomessa on runsaasti myynnissä lämminverisiä, joista pyydetään jopa yli 100 euroa. Kaikkihan tietävät, että vaikkei esimerkiksi amerikanravuri ole ravirataa nähnytkään, se ei missään tapauksessa sovellu ratsuksi. Tai jos soveltuu, niin jollakin väärällä tavalla ja niiden jalat ovat vähintäänkin poikki ellei jopa irti. Lämminverisen käyttö ratsuna on yksinkertaisesti arveluttavaa touhua.

EU antaa uudet ohjesäännöt, joita tulee noudattaa. Seuraavassa taulukossa esitetään maksimihinnat, jotka riippuvat hevosen koulutustasosta:

Hevonen ja koulutustaso            Maksimihinta
Ex-ravuri-lv, ei koulutettu ratsuksi:   55,00 euroa
Ex-ravuri-lv, puskaratsutaso:            56,50 euroa
Ex-ravuri-lv, taso helppo C:              62,00 euroa

Korkeammin koulutettuja entisiä lämminveriravureja ei ole olemassakaan.

--------------------------------------------------------
PS. Joulueläimiä julkaistaan mahdollisesti tämän päivän aikana.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Heinän luomupakastaminen

Kaupunkilaiset valittelevat, kuinka muoviin käärityt jättipaalit pilaavat maalaismaiseman. Pelloilla on pitkät rivit valkoisia "traktorinmunia" odottamassa kuoriutumista, eivätkä ne miellytä luonnosta vieraantuneen, viisi vuotta sitten maalta kaupunkiin muuttaneen citypellen silmää, ja lehtien yleisönosastot saavat taas sisältöä.

Jos heiniä ei säilytetä muovikääreessä, täytyy ne saada johonkin suojaan kosteudelta. Heinää säilötäänkin perinteisesti ladossa, missä ne pysyvät kuivina.

Luomupakastaminen on helppoa
Keskiperän kansanopistolla on tutkittu vaihtoehtoisia menetelmiä heinän säilömiseen. Hevosnomi Irmeli Ala-Saikkosen johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on selvittänyt luomupakastamisen mahdollisuutta. Kun heinät jätetään seipäille talveksi, ne jäätyvät ja säilyvät siten aivan yhtä hyvin kuin esimerkiksi marjat pakastimessa, mutta ilman energian tuhlaamista. Vitamiinipitoisuus säilyy erinomaisena, jos pakastaminen kestää yhden talven yli. Menetelmä on hyvin luonnonmukainen, koska sähköä ei tarvita ja pakastuminen sujuu Suomen talvessa itsekseen. Kaiken lisäksi se on helppoa - ei tarvitse kuin kesällä laittaa heinät seipäille, ja keräillä niitä sitten talvella tarpeen mukaan.

Kuivausrummulla heinä kuivaksi ja pölyttömäksi
Tutkimusryhmän mukaan heinän kosteus on kuitenkin sitä korkeampi, mitä leudompi talvi on ollut. Ennen kun luomupakastettua heinää viedään hevosille, se on syytä kuivata. Kätevimmäksi välineeksi kuivaamiseen on todettu kuivausrumpu. Kuivausrummun etuna on myös se, että samalla heinästä poistuu ylimääräinen pöly, joka muuten voisi aiheuttaa hevosissa oireilua. Lisäksi korkea kuivauslämpötila tappaa mahdollisen homeen ja mikrobit.

Keskiperän kansanopiston harjoitustallilla onkin jokaisen karsinan edessä oma kuivausrumpu. Aina, kun hevoselle annetaan kuivausrummusta kuivaa, hyvälle tuoksuvaa, ehkä vielä lämmintäkin heinää, laitetaan samalla uusi satsi heinää kuivausrumpuun jylläämään. Hevoset ovat tyytyväisiä maukkaisiin aterioihinsa ja pysyneet terveinä.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Rotuesittelyssä merihevonen


Merihevonen, tuo tuhansin järviemme uljas kahlaaja, on tänään esittelyvuorossa. Merihevonen on ehkä kaunein ja kuvauksellisin eläin, jota maa päällään kantaa tai vesi kelluttaa. Merihevonen on yleensä villihevonen, eikä niitä usein näe tavallisilla talleilla.

Merihevonen tarvitsee ympärilleen paljon vettä, sillä se pulikoi lähes tauotta. Se osaa myös sukeltaa, toisin kuin muut hevoset. Se viihdyttää itseään ja laumaansa tekemällä upeita hyppyjä veden pinnan yläpuolelle.

Merihevonen syö levän lisäksi Plankton Prixiä, rehua, joka on sille erityisesti suunniteltu. Joskus se myös kalastaa.

Oman merihevosen hankinta on vaikeaa, mutta aina kannattaa yrittää. Paras keino houkutella villi merihevonen luokseen on rakentaa suuri tekomeri esimerkiksi takapihalleen. Pinta-alan on oltava vähintään Itämeren luokkaa, sillä merihevoset harvoin viihtyvät pienemmässä vesistössä. Joskus ne käyvät kahlaamassa eräässä järvessä, Ukonselässä. Itse asiassa ne ovat melko harvinaisia Itämerelläkin, mutta Ruotsinlaivalla käydessä kannattaa ehdottomasti tarkkailla veden pintaa, jos sieltä pomppaisikin esiin merihevonen. Kärsivällisyys usein palkitaan - jos jaksat olla laivan kannella koko matkan, aivan varmasti merihevonen tulee tervehtimään sinua!

Jos haluat tutustua merihevosen lisäksi myös muihin erikoisiin eläinlajeihin, kannattaa tutustua valokuviin osoitteessa worth1000.com. Huom! Sieltä löytyy myös sammakon ja dobermannin risteytys, mikäli dobermannien ystäviä kiinnostaa!

Olethan tutustunut myös muihin rotuesittelyihin:
Yksisarviset
Norglanding Bony eli Vuoningbony
Gotlanding Bony
Iislanding Bony
Shetlanding Bony

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Joulueläinkilpailijoita

Joulueläinkilpailuun on ilmoittanut taas 6 uutta innokasta eläintä, eivätkä läheskään kaikki ole doopermanneja. Kuvia on kertynyt tähän mennessä jo 18 kappaletta ja lisää otetaan vastaan edelleen!

Ehdokas nro 13

Ehdokas nro 13 on nimeltään Rusetti ja se kuuluu Joulumarsujen sukuun.









Ehdokas nro 14

Ehdokas nro 14 on myös joulumarsu. Sen nimi on Pumpuli.




Ehdokas nro 15

Joulun painajainen!!! Mitenkäs nyt Joulu pelastetaan?




Ehdokkaat nro 16

Sisu ja Penni tonttuilemassa (rotu: australianterrieri).




Ehdokkaat nro 17

Joulu on hyvän ruoan ja mielen aikaa. Joulueväät "Pulla" ja "Lelu" toivottavat maukasta Joulua!



Ehdokas nro 18

Neiti odottaa kovasti jo kinkkua...









Isommat kuvat kaikista ehdokkaista löydät Pökäleen kilpailusivulta osoitteesta www.pokale.tk. Uusia kuvia päivitetään sekä plokiin että kilpailusivulle. Kaikki rohkeasti mukaan!

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Harrastuksena kouluratsastus



Harrastesarjamme jatkuu!

Tänään tutustumme kouluratsastuksen saloihin. Moni ihmettelee, että mitä se sellainen kouluratsastus on - esteratsastus on selkeä käsite, siinä hypitään esteitä, mutta että KOULUratsastus? Tarkoittaako se ratsastusta ratsastuskoulussa?

Ei suinkaan. Kouluratsastusta voi harrastaa kentällä tai maneesissa. Kuten ylläolevasta opetusvideosta voi nähdä, kouluratsastukseen kuuluu kaikenlainen kekkulointi, hyörinä ja pyörinä. Mitä ylväämpi on asento, sen paremmalta kouluratsastus näyttää.

Kouluratsastuksessa voi aivan itse keksiä hauskoja liikkeitä ja liikesarjoja, joita sitten toteutetaan kentällä. Tuomarit arvostelevat liikkeitä niiden näyttävyyden, vaikeustason ja oikeaoppisuuden perusteella - aivan kuten esimerkiksi taitoluistelussa. Ainoa ero oikeastaan on, että nyt ei tarvita luistimia.

Tutustu sarjan aikaisempiin jaksoihin:
Harrastuksena salaratsastus

Joulueläinkilpailussa jo 12 ehdokasta

Joulueläinkilpailu on käynnissä, ja tähän mennessä osallistujia on kertynyt jo 12 kappaletta. Hienoa, kiitos kaikille ihanille joulueläimille ja heidän jouluihmisilleen! Ensi vuonna voidaankin järjestää vaikka jouluihmiskilpailu.

Jos haluat osallistua kilpailuun, löydät ohjeet Pökäleen kilpailusivulta. Siellä ovat myös nähtävissä kaikki mukaan ilmoittautuneet joulueläimet. Laita toki mukaan pieni tarina kuvan joulueläimestä!

Uusimmat ehdokkaat ovat tässä:

Ehdokas nro 7
Ehdokas nro 7 on kuvan lähettäjän mukaan dobermanni, mutta toimituksen mielestä tässä saattaa olla myös vähän porokoiraa.









Ehdokas nro 8
Ehdokas nro 8 on Joulun Enkeli, joka loistaa kirkkaudessaan.











Ehdokas nro 9
Ehdokas nro 9 on myös Joulun Enkeli, hartaasti joulun sanomaa välittäen.








Ehdokas nro 10
Ehdokas nro 10, Jouluporo, lähettää terveisiä kaikille. Tosi poro ei sarvia kaipaa, kunnon korvat korvaa ne. Pipo päässä pakkasella, ettei pää palellu.









Ehdokkaat nro 11
Ehdokkaat nro 11 ovat joulutonttuja. Pikkasen kiireistä rupee jo tontuilla olemaan. Hetken malttoivat olla aloillaan joulutouhujen tiimellyksessä. Lakit eivät kuitenkaan näin kiireisenä aikana oikein tahdo pysyä matkassa. Muistakaa lapset olla kilttejä, nää tontut on meinaan tosi nopeita kurkkijoita.

Ehdokas nro 12
Ehdokas nro 12 välittää kuvallaan oman versionsa joulusta ja sen odotuksesta.










Isommat kuvat kaikista ehdokkaista löydät Pökäleen kilpailusivulta osoitteesta www.pokale.tk. Uusia kuvia päivitetään sekä plokiin että kilpailusivulle. Kaikki rohkeasti mukaan!

Sairauksia - Hevosen oksentaminen


Pökäleen toimitukseen on tullut ehdotuksia erilaisista sarjoista - meillähän on nyt nämä Hyvää ruokaa hevosesta ja Rotuesittelyt ja Harrastuksena -sarja (jossa tosin on vasta yksi laji esiteltynä). Sairauksista ja niiden hoidosta on kyselty kovasti, sillä ne koskettavat tavalla ja toisella meitä jokaista, jotka olemme hevosten kanssa tekemisissä.

Koska Hippos-lehdessä on hevosten sairauksia käsittelevä sarja, joka on ihan käsittämättömän mielenkiintoinen ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, emme välttämättä tee tästä aiheesta sen kummemin mitään sarjaa. Tänään kuitenkin pohdimme sairauksia, etenkin hevosen oksentamista.

Hevosen oksentaminen
Hevosen oksentaminen on harvinainen tapaus ja siitä ei juurikaan ole tietoa saatavilla. Hevosnomi Irmeli Ala-Saikkonen teki väitöskirjansa hevosen oksentamisesta, joten nyt tilanne on hieman parantunut.

Vakavat komplikaatiot
Hevosen oksentaminen on aina vakavaa - silloin on tosi kyseessä ja avun saanti ei saa viivästyä, kertoo Irmeli Ala-Saikkonen. Hevosen oksentaminen on hyvin kivuliasta ja se voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita, joita ovat esimerkiksi
- suun repeäminen, kun kokonainen hevonen ei mahdu suusta ulos kerralla
- hännän juuttuminen ruuansulatuskanavaan, jolloin hevonen ei pääse tulemaan ulos kokonaan
- repeämät ruuansulatuskanavassa ja haavaumat suussa, etenkin jos hevosella on ollut jalassaan hokit
- ja monia muita vakavia seuraamuksia.

Ennaltaehkäisy tärkeää
Irmeli Ala-Saikkosen mukaan ennaltaehkäisyyn on syytä panostaa. Jos kukaan ei nielaisisi hevosta, ei sitä myöskään tarvitsisi oksentaa. Jos joku kuitenkin haluaa välttämättä nielaista hevosen, se kannattaa paloitella ensin. Pienet palat on helpompi oksentaa kuin kokonainen hevonen. Talleille voisi laittaa kylttejä, joissa hevosen nielaiseminen kielletään.

Miten toimia hätätilanteessa?
Hevosen oksentamistapauksen ensiapuna on Kolmen Koon menetelmä:
1. Kurkista. Kurkista kurkkuun, onko siellä hevonen vai mahdollisesti jotain muuta.
2. Kurlaa. Kurlaa kurkkuasi, jolloin hevonen lähtee liikkeelle.
3. Kumarru. Kumarru etukenoon, jolloin hevonen pääsee pullahtamaan ulos.

Yllä olevassa kuvassa ratsastajatyttö on nielaissut hoitoponinsa kokonaisena. Ethän halua itse samaan tilanteeseen?

Tulosta