Hihamerkit hevosihmisille

Hevosten parissa pyörii monenlaista toimijaa asiantuntevasta ammattilaisesta tumpeloon keltanokkaan. Kun kysyt neuvoa hevosiin liittyvissä asioissa netissä tai oikeassa elämässä, et voi mitenkään tietää, ymmärtääkö sinua neuvova henkilö hevosista sitäkään vähää, mitä itse ymmärrät. Kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana. Ratsastuksenopettaja voi opettaa aivan virheellisiä toimintatapoja tai hevoskuiskaaja sönköttää ongelmahevosesi korvaan mitä tahansa siansaksaa ja tehdä hevosesta entistä hullumman. Olisi hyvä saada aikaan järjestelmä, jonka ansiosta kuka tahansa voi arvioida kanssaihmisensä hevosasiantuntijuutta ja päättää sen pohjalta, kenen neuvoja kuuntelee.

Ratkaisu on tietenkin hihamerkki. Jokaisen ihmisen, joka vähänkään on hevosten kanssa tekemisissä, tulisi kantaa käsivarressaan hihamerkkiä, josta voi päätellä hänen hevosasiantuntijuutensa tason. Jo hihamerkistä voi nähdä, kuuluuko henkilö hevosalan asiantuntijoihin ja hevostalli.netin aktiivisennuihin, onko hän kenties tallinpitäjä joka pihtailee heinien kanssa vai kannattaisiko ehkä mennä hänen keikalleen kuuntelemaan Onnenmaata.

Esimerkkejä

Arvostetuin hihamerkki olisi tietenkin vaaleanvihreä, hevosenpääkuvioitu Hevostalli.netin sennumerkki. Tätä merkkiä kantava henkilö tietää kaiken hevosista, ja hänen neuvojaan on syytä kuunnella.

Hevoskauppiaan hihamerkissä olisi auton kuva ja merkintä x100. Auto symboloi sitä, että hevoskauppias on kuin autokauppias, mutta noin sata kertaa autokauppiasta epäluotettavampi huijari.

Tuntiratsastajan hihamerkissä on kerrotaan ratsastajan tasosta. Jos ratsastaja on esimerkiksi joskus ratsastanut voltin, hihamerkissä lukee "VaA", sillä esimerkiksi Vaativa A:0 -koulurataan kuuluu voltin ratsastus. Vastaavasti jos ratsastaja on ratsastanut avotaivutusta, hihamerkissä lukee "PSG", sillä Prix St. Georges-luokassakin ratsastetaan avotaivutusta.

Kouluratsastaja kantaisi kädessään joutsenlippumerkkiä. Joutsenlippumerkki kertoo siitä, että ratsastaja osaa apuohjin vetää hevosen kaulan joutsenmaisesti virkkuukoukulle.

Ravivalmentaja ja -ohjastaja voisivat pitää hihamerkkiä, jossa on piiskan kuva. Piiska kertoo siitä, että raveissa hevosta piestään ja ruoskitaan. Lue lisää ravihevosten rääkkäyksessä käytettävistä välineistä täältä: Ravit ja eläinrääkkäys.

Kengittäjän hihamerkissä on raspi ja vasara, jotka muistuttavat siitä, että niitä hevonen saa maistaa mikäli niskuroi kengitystilanteessa.

Hevosen omistajien ei tarvitse pitää hihamerkkiä, sillä heillä ei ole siihen kuitenkaan varaa. Jos hevosenomistaja kuitenkin onnistuu varastamaan jostakin hihamerkin, siinä oleva kuvio riippuu siitä, minkälainen hevonen hänellä on. Esimerkkejä:

- Ex-ravurilämppärin omistajan hihamerkissä olisi enkelinsiivet, jotka kertovat kantajansa hyvyydestä, onhan hän pelastanut hevosensa raviratojen rääkiltä sekä ennen kaikkea teurastamolta, johon ex-ravurilämppäri olisi hankosidevammaisena raviuransa päätteeksi joutunut.

- Ponin omistajan hihamerkissä lukee ponin omistajan paino ja pituus, esim. 148cm/40kg. Ulkopuoliset voivat tästä nähdä, onko ponin omistaja liian pitkä tai painava ratsastamaan ponillaan, ja jos on, ratsastaminen voidaan estää.

- Kimppahevosen osaomistajan hihamerkissä olisi kuva siitä, minkä osan hän hevosesta omistaa - esimerkiksi vasen korva, maksa, oikea takareisi, kavio jne. Kuvasta pystyy siten myös päättelemään, kuinka suuren osan kyseinen henkilö hevosesta omistaa.

- Jos yhdellä henkilöllä on useampia hevosia, hän voi käyttää myös hihamerkkiä, jossa on kirjaimet P.A.

Hevosenhoitajan ja tallityöntekijän hihamerkissä olisi kakkaa. Sitä ei tarvitse edes painaa tai piirtää hihamerkkiin, sillä tätä hihamerkkiä käyttävän henkilön hiha on muutenkin jo hevosenpaskassa.


Hihamerkit ja natsit

Jo muinaiset roomalaiset kantoivat hihamerkkiä, joten tätä ilmiötä on turha rinnastaa esimerkiksi natsien toimintaan. Hevosalalla on kuitenkin käytössä paljon toimintatapoja, jotka ovat suoraa perua natsismista. Nämä ikävät kytkökset natseihin olisi hyvä vihdoinkin katkaista.

Kaikki me tiedämme, että natsit merkitsivät juutalaiset tähtimerkein (juutalaisten tuli kantaa tähteä rinnassaan tai selässään). Tiedämme myös, että monen hevosen otsassa oleva pieni merkki on nimeltään tähti. Merkkiä kutsutaan tähdeksi, vaikkei se läheskään aina näytä tähdeltä - usein se on epämääräinen pallukka, pieni valkoinen alue etuharjan alla. Silti tätä merkkiä kutsutaan natsimaisesti tähdeksi, ja samalla, ehkä tiedostamatta, rinnastetaan tähtipäinen hevonen juutalaisiin, joista natsit halusivat päästä eroon. Tämä tarkoittaa sitä, että hevosihmiset pohjimmiltaan haluavat tuhota kaikki tähtipäiset hevoset. Tällaista toimintaa emme voi sivistysvaltiossa suvaita. Hevosen päässä olevaa tähtimerkkiä ei siis saa enää kutsua tähdeksi, vaan esimerkiksi nimellä "Pieni tai pienehkö valkokarvainen alue". Sen lyhenne voisi olla PTPVKA.

Ylipäänsä suomen kielessä tähti-sanan käytön voisi lopettaa. Merkityksestä riippuen tähti-sanan voisi korvata esimerkiksi jollakin seuraavista: taivaankappale, aurinko tai plasmapallo.

Verotus hevosalalla

Hevosalalla verojen maksua vältellään viimeiseen saakka, mutta aina löytyy uusia, innokkaita hevosalan yrittäjiä, jotka keksivät kinkkisiä kysymyksiä yritysverotukseen ja arvonlisäveroon liittyen. Pökäle päätti ottaa asiakseen selvitellä yleisimpiä verotukseen liittyviä kysymyksiä hevosalalla. Jos näiden tietojen jälkeen jää vielä epäselvää, kannattaa ottaa suoraan yhteys Pökäleen veroneuvojaan sähköpostitse: nettipokale@hotmail.com.

Joudunko maksamaan arvonlisäveroa, kun minulla on pieni viiden hevosen talli?
- Viiden hevosen tallin omistajan on maksettava arvonlisäveroa 8500 euroa vuodessa.

Joudunko maksamaan arvonlisäveroa, kun ostin hevosen, joka maksoi 9000 euroa?
- Kyllä, sinun tulee maksaa arvonlisäveroa joko 8% tai 22% riippuen siitä, onko hevonen ratsu vai ravuri. Sinun tapauksessasi maksettavaa tulee siis joko 720 tai 1980 euroa, ja vero on maksettava viimeistään kohdekuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivänä. Mikäli ostit hevosen hevosen ravinnoksi, maksettavaa tulee 1080 euroa, sillä ruoan arvonlisäveroprosentti on 12.

Epäilen, että naapurini ei maksa veroja, vaikka hän pitää hevostallia. Mitä teen?
- Verojen maksamatta jättäminen on vakava rikos. Jos olet hänen lähin naapurinsa, olet yhteisvastuullinen hänen veroistaan eli niin sanottu äänetön yhtiömies. Joudut maksamaan arvonlisäveroa 8500 euroa.

Perustin hevostallin, mutta minulla ei ole yhtään liikevaihtoa. Mistä tiedän, kuinka paljon minun täytyy maksaa veroja?
- Voit vähentää tulot menoista ja kertoa myyntisaamiset 22%:lla.

Voinko hakea huojennusta, kun tuloni ovat alle 22500 euroa?
- Kyllä. Voit maksaa huojennukset veronpalautuksina verottajalle 31.12.2010 mennessä.


Valmentajani vaatii minulta täyttä maksua 50 euroa kerta, vaikka olen itsekin alv-verovelvollinen ja siten voin vähentää arvonlisäveron omissa ostoissani. Nyt hän on kieltäytynyt tulemasta tallille. Mitä voin tehdä?
- Valmentajasi on selvästikin tehnyt veropetoksen. Voit tehdä hänestä vähennyskelvottoman.

Yksi vuokralaisistani ei ole maksanut karsinavuokraa kolmeen kuukauteen. Mitä teen?
- Voit vaatia verotarkastajaa tarkistamaan kirjanpitosi ja tekemään tilinpäätösviennit, jotta saat taseen täsmäämään.

Käyn tunneilla 12 hevosen ratsastuskoulussa, jossa ainakin kolme hevosta on Saksasta tuotuja. Ratsastan enimmäkseen näillä kolmella hevosella. Ratsastuskorttini maksulapussa on kuitenkin merkintä "sis.alv.22%", vaikka eikös Saksassa arvonlisäveroprosentti ole 7?
- Koska tallilla on 12 hevosta ja niistä 25% on Saksasta, tallin liikevaihto on varmasti yli 8500. Voit siis vähentää puolet ratsastustuntiesi hinnasta verotuksessa.

Haluaisin ostaa hevosen, mutta minulla ei ole rahaa. Mitä teen?
- Voit perustaa yrityksen ja ostaa hevosen yrityksellesi. Näin ollen voit myös vähentää kaikki hevosesi kulut (karsinavuokra, ruoat, kengitys, varusteet, ell-kulut jne.) verotuksessa eikä itsellesi tule kuluja hevosen pidosta.

Olen tallityöntekijä eräällä melko tunnetulla valmennustallilla. Huomasin juuri palkkakuitista, että työnantajani ei ole pidättänyt arvonlisäveroa palkastani ollenkaan. Mitä teen?
- Voit tehdä työnantajastasi veroilmoituksen. Sen voi tehdä myös nimettömänä.

Rikkaat ratsastuskouluyrittäjät

Nyt on taas kansalaisten verotiedot julkaistu. Eniten ansio- ja pääomatuloja on luonnollisesti ratsastuskouluyrittäjillä. Listan kärjessä keikkuu lukuisia tallinpitäjiä. Tavallinen tuntiratsastaja muuttuu kateudesta vihreäksi - hänellä on hädin tuskin varaa käydä tunneilla kerran viikossa, kun ratsastuskouluyrittäjä voi ratsastella vaikka joka päivä ilmaiseksi, ja vielä saa rahaakin kaiken lisäksi! Voiko mikään olla epäreilumpaa, kuin ratsastuskouluyrittäjyys!

Miten rikastuminen sitten tapahtuu? Hevosalan asiantuntijaraati on tehnyt lukuisia laskelmia. Pentti Hirvosen kaavan mukaan rikastuminen tapahtuu seuraavasti: 20 hevosta, 4 tuntia, 25 €/tunti, 24 päivää/kk = 48000 €/kk = 576 000 €/vuosi. Sellainen raha kelpaisi kenelle hyvänsä. Laskepa tuohon vielä lisäksi, jos tallissa on yksityishevosia vaikkapa 10 kappaletta. Jos kuukausivuokra on 450 euroa, tallinpitäjä saa vuodessa 54 000 euroa vielä suolarahaa.

Toisen laskelman mukaan SRL:n hyväksymän ratsastuskoulun omistaja tienaa vuodessa 319 275 euroa (asiantuntijana nimimerkki Haha).

Rahan tuloa ei voi estää.

Pökäle on aiemmin esitellyt hevosalan ammattien sarjassa Tallinpitäjän. Jutusta voit lukea, millaista tallinpitäjän työ käytännössä on.

Hevosalan ammattilaiset - Osa 5 - Hevosmaalari

Hevosmaalari maalaa nimensä mukaisesti hevosia. Hevosia voi maalata perinteisesti ruunikoiksi, rautiaiksi, kimoiksi, mustiksi, hallakoiksi jne. perusvärisiksi hevosiksi. Joillekin hevosille voidaan maalata pilkkuja Peppi Pitkätossun hevosen tyyliin, ja jostakin voidaan tehdä lehmänkirjava tai seepra.

Enemmän mielikuvitusta vaatii ns. karnevaalimaalaus. Hevonen voidaan maalata vaikka lohikäärmeen näköiseksi tai vaikkapa karusellin värikkääksi hevoseksi. Hevoseen voidaan maalata minkälaista taidetta hyvänsä, myös abstraktia. Onpa nähty suomenhevosia, jotka on maalattu Taalainmaan hevosiksi. Hevosen rotua ei kuitenkaan voi vaihtaa pelkän maalauksen perusteella.

Hevosmaalarin työ on vaihtelevaa, sillä maalattavat kohteet ovat hyvin erilaisia: eri kokoisia, eri värisiä, karvan laatu vaihtelee, ja myös hevosen luonne ja käyttäytyminen vaikuttaa työn toteutukseen ja sitä kautta lopputulokseen.

Hevosmaalarin ammatti on Suomessa vielä melko harvinainen. Alalle ei ole olemassa koulutusta, joten jokainen hevosmaalari on itseoppinut. Maalausalan koulutusta on toki mahdollista hankkia, mutta se ei sisällä hevosen maalausta ollenkaan. Tästä johtuen hevosmaalarien ammattitaito on hyvin vaihtelevaa. Kuka tahansa voi nimittää itseään hevosmaalariksi, vaikkei olisi muuta maalannut kuin korkeintaan sormenjälkiä omaan keinuhevoseensa. Ammattitaitoinen hevosmaalari osaa valita oikeat maalit, hoito- ja pesuaineet hevoselle. Esimerkiksi myrkyllisiä maaleja ei saa käyttää.

Tutustu muihin hevosalan ammatteihin sarjassamme "Hevosalan ammattilaiset". Sarjassa on esitelty jo hevoskuiskaaja, kengittäjä, ravivalmentaja ja tallinpitäjä.

Motoristi liukastui poliisihevosen paskaan

Ratsupoliisilla oli ilmeisesti niin kova kiire donitsille, ettei hän ehtinyt siivoamaan ratsunsa paskaa asfaltilta. Tämän seurauksena motoristi liukastui hevosen jätöksiin ja joutui sairaalaan.

Kaikki ratsastajat pitävät kunnia-asianaan huomioida muut tienkäyttäjät ja siksi he poikkeuksetta siivoavat hevosten jätökset tieltä. Hevosen paska onkin yksi merkittävä onnettomuuksien aiheuttaja tieliikenteessä.

Tapauksen olisi voinut ehkäistä käyttämällä hevosella vaippoja. Valitettavasti niiden hankintaan ei ole osoitettu määrärahoja. Vaippoja voi tilata osoitteesta http://www.equisan.com.au/


Kuvan paska ei liity tapaukseen.

Hevosalan ammattilaiset - Osa 4 - Hevoskuiskaaja

Hevoskuiskaaja on ammattilainen, joka usein kutsutaan avuksi, kun hevosen kanssa tulee ongelmia. Joku ei suostu menemään koppiin, toista ei voi kengittää ilman rauhoitusta, kolmas ei anna kiinni. Kaikki keinot on jo kokeiltu kakkosnelonen mukaanlukien, ja viimeisenä vaihtoehtona ennen koukkua kokeillaan hevoskuiskaajaa.

Humpuukiako?
Tietämättömät saattavat pitää hevoskuiskaajaa humpuukina. Siihen liitetään joskus jopa yliluonnollisia elementtejä. Salaperäisyyttä lisää hevoskuiskauksen ympärille kehittynyt uskonlahko (Monty Robertsin lahko) tai musiikin kautta levitettävä ilosanoma (Kari Vepsä).

Hevoskuiskauksen idea
Hevoskuiskaaja ei ole kuitenkaan mikään henkiolento, vaan ihan oikea ihminen. Hän eroaa muista hevosalan ammattilaisista siinä, että hän puhuu kuiskaamalla. Äänen voimakkuus ei koskaan ylitä kolmea desibeliä. Jos näin käy, kyseessä ei ole oikea hevoskuiskaaja.

Hevoskuiskaus perustuu hevosen kykyyn aistia hyvin hiljaisia ääniä. Ulkopuolisen mielestä saattaa näyttää siltä, että hevoskuiskaaja eleillään ja muulla toiminnallaan kommunikoi hevosen kanssa ja ohjaa sitä haluttuun lopputulokseen. Todellisuudessa hevoskuiskaaja kuiskaa hevoselle niin hiljaa, ettei ääni kuulu muutaman metrinkään päähän. Hevosen tarkkaavaisuus kohdistuu hiljaiseen kuiskaukseen, ja hevonen automaattisesti reagoi siihen tottelemalla kuiskaajan käskyjä.

Huonot puolet
Huonokuuloiselle tai kuurolle hevoselle hevoskuiskauksesta ei kuitenkaan ole apua.

Minustako hevoskuiskaaja?
Hevoskuiskaajaksi voi ryhtyä kuka vain. Luonnostaan hiljaisemmista ihmisistä tulee parempia hevoskuiskaajia, koska heidän äänensä voimakkuus ei kohoa vahingossakaan liian korkealle. Kovaäänisemmät voivat suosiolla ryhtyä ratsastuksenopettajiksi.


Toimeentulo
Hevoskuiskaajan työssä on mahdollisuus rikastua. Hevoskuiskaaja voi esitellä taitojaan erilaisissa tilaisuuksissa, pitää luentoja, kirjoittaa kirjoja, esittää musiikkia jne. Hevoskuiskaaja voi veloittaa esityksensä katsojilta 15-200 euroa henkilöltä, joten jos yleisöä olisi vaikkapa sata henkilöä, hevoskuiskaaja voisi netota jopa 20 000 euroa jostain tunnin mittaisesta kuiskausesityksestä. Ei ollenkaan huono tuntipalkka!

Hevosalan ammattilaiset - Osa 3 - Kengittäjä

Kengittäjä on yksi niistä ammattilaisista, jonka kanssa jokainen hevonen ja hevosen omistaja on tekemisissä. Kengittäjän tehtävänä on käydä tallilla säännöllisesti 6-8 viikon välein. Joillakin talleilla kengittäjä käy harvemmin, mikä kyllä näkyy kengittäjän pussissa.

Kengittäjän työ
Kengittäjä saapuu tallille yleensä päiväsaikaan, kun miehet ovat poissa kotoa. Kengittäjän työ on helppoa. Kuka tahansa osaa naputella nauloja vasaralla. Jos kengittäjän palveluksille ei siis muuta tarvetta ole, kannattaa kengittää hevosensa itse. 

Ainoa negatiivinen puoli kengittäjän työssä on se, että kengittäjän kädet saattavat likaantua, jos hevosen kavioita ei ole puhdistettu huolellisesti. Kakkaisissa käsissä bakteerit muhivat. 

Koulutus
Kengittäjäksi voi ryhtyä kuka tahansa. Aloittamiseen ei tarvita muuta kuin puukko, vasara ja nauloja.


Toimeentulo
Kengittäjänä ei rikastu, mutta pysyy terveenä, sillä hevosten omistajat maksavat kengittäjän palveluksista mielellään luonnossa mustikoilla, puolukoilla tai muilla ajankohtaisilla herkuilla. Joskus kengittäjät saavat päiväkahvitkin. Jos kengittäjä vaatii palkakseen rahaa, vaihda kengittäjää.

Mukavia miehiä
Kengittäjät ovat nuohoojien ja merimiesten tavoin hyvin perhekeskeisiä ja lapsirakkaita. Heillä voi olla kymmeniä lapsia samassa kinkeripiirissä.

Tutustu myös aiemmin esiteltyihin hevosalan ammattilaisiin:
Ravivalmentaja
Tallinpitäjä

Hevosalan ammattilaiset, osa 2 - Ravivalmentaja

Ravivalmentajan ammatti ei varmaankaan ole niitä hohdokkaimpia hevosalan ammatteja, sillä ravivalmentaja joutuu joka päivä istumaan tulevan ex-ravurin kärryjen kyydissä. Ravivalmentajan tehtävänä on saada hevonen juoksemaan mahdollisimman kovaa, jotta se toisi rahaa omistajalleen, ja jotta omistajalla olisi sitten varaa maksaa valmennuksesta ravivalmentajalle.

Ravivalmentajat tuijottavat hevosen persettä työkseen. Ei ihme, että ravivalmentajan ajatusmaailma hieman vääristyy. Kun tamman takapuoli keikkuu jatkuvasti näköpiirissä, alkaa ravivalmentaja helposti myös kuvitella muidenkin takapuolien tekevän samaa, ja juuri ravivalmentajaa varten. Lisäksi hevosen piereskellessä hengitysilman kautta aivoihin kulkeutuu pössähdyksiä, jotka saavat viattoman ravivalmentajan pään sekaisin. Ravivalmentajan ammattitauti onkin ravivalmentajan syndrooma™. Oirehtiminen ilmenee omnipotenssifantasioina ja (etenkin miehillä) kuvitelmina, että nuoret naiset jahtaavat ravivalmentajaa. Myös alemmuudentunne ohjastajia ja hevosten omistajia kohtaan on yleistä.

Ravivalmentajan työ on istumatyötä. Vastapainoksi hevosen perässä istumiselle ravivalmentaja juoksee illat naisten perässä. Hevosen ajamisen yhteydessä kavioista lentänyt hiekka kutittaa ravivalmentajan kurkkua, joten hänen on juotava runsaasti.

Ravivalmentajat syyllistyvät jatkuvasti eläinrääkkäykseen, sillä he käyttävät hevosilla epämiellyttäviä, hevosta vahingoittavia välineitä, kuten suunrepijää, kielenkääntäjää, yläleuan kohottajaa, sähkönjohtimia, V-rautaa ja vääntövitkutinta.

Ravivalmentajan toimeentulo

Ravivalmentajan tulotaso riippuu siitä, kuinka nopeiksi hän on valmennettavat hevosensa kyennyt pieksämään ja jääkö hän kiinni dopingin käytöstä. Valmentaja, joka saa hevoset juoksemaan lujaa, saa helpommin lupaavia valmennettavia, kuin tavallinen pöhöttynyt juoppo, joka ei pääse kiipeämään kärryille. Jos hevoset voittavat, myös ravivalmentaja hyötyy. Ravivalmentaja ei kuitenkaan yleensä pääse rikastumaan, joten viimeistään keski-ikäisenä hän avioituu hyvätuloisen puoliveriratsun omistajan kanssa.

Koulutus

Ravivalmentaja ei koulutusta kaipaa. Hän tietää mielestään kaiken. Suomessa järjestetään kuitenkin koulutusta, mutta se on suunnattu lähinnä niille nuorille naisille, jotka eivät pääse mihinkään muuhun kouluun.

Ravivalmentajan ammatin hyvät ja huonot puolet

Plussat
+ saa tuijottaa persettä aamusta iltaan
+ kevyt istumatyö
+ sopii eläinrääkkäyksestä kiinnostuneille

Miinukset
- joutuu tuijottamaan persettä aamusta iltaan
- älyllisen toiminnan surkastuminen
- moraalin rappeutuminen.

Hevosalan ammattilaiset, osa 1 - Tallinpitäjä

Uusi sarja alkaa!

Hevosharrastuksen yleistyessä hevosala työllistää yhä enemmän ihmisiä. Hevosalalle usein hakeudutaan rakkaudesta hevosiin. Samalla on mahdollista yhdistää työ ja harrastus. Mutta millaista hevosten parissa työskentely todellisuudessa on? Nyt tutustumme hevosalan ammattilaisiin!

Melkein joka toisella suomalaisella on kohta oma hevonen. Hevosen voi viedä ylläpitotalliin, jossa se ruokitaan, tarhataan ja karsina siivotaan. Kaikesta vastaa tallinpitäjä, talliyrittäjä.

Tallinpitäjäksi?

Talliyrittäjän ammatti on ihanaa! Tallinpitäjä saa olla hevosten seurassa niin paljon kuin haluaa. Samettiturvat hörisevät tallinpitäjälle kiitollisina hyvästä hoidosta ja maukkaasta appeesta. Tallinpitäjä voi ihastella jalojen ratsujen ja ravurien kirmaamista päivät pitkät. Niitä saa paijata ja hemmotella, taluttaa ja loimittaa, hoitaa ja höpötellä.

Tallissa saattaa olla kymmenien, jopa satojen tuhansien arvoisia hevosia, mutta tallinpitäjän ei ole tarvinnut maksaa niistä senttiäkään. Itse asiassa hänelle maksetaan siitä, että hän pitää hevosia tallissaan! Ajatella - miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku toisi sinulle hevosen, ja vielä maksaisi siitä?

Talli sijaitsee yleensä sen omistajan omassa pihapiirissä, joten tallinpitäjän ei käytännössä tarvitse edes lähteä töihin, kuten tavallisen työssäkäyvän ihmisen täytyy tehdä. Ei työmatkoja, ei ruuhkaa, eikä yleensä myöskään idioottia pomoa, ääliöitä työkavereita eikä työpaikkakiusaamista. Talliyrittäjä voi itse päättää, mitä tekee, missä järjestyksessä, mihin aikaan ja miten - tai halutessaan hän voi ottaa työharjoittelijan tai tallityttöjä avukseen, jos ei itse huvita tehdä.

Talliyrittäjän toimeentulo

Talliyrittäjä voi paksusti, sillä rahan tuloa ei voi estää. Lasketaanpa esimerkki:
Pieni 10 hevosen talli pääkaupunkiseudulla, tallivuokra 600,00 euroa:
10 x 600,00 euroa = 6000,00 euroa! Talliyrittäjä saa siis 36 000 vanhaa markkaa kuukaudessa, vaikka talli olisi ihan pieni!

Jos tulee pikkurahan puutetta, tallinpitäjä voi aina nostaa karsinavuokria. Hevosten omistajat kyllä maksavat kiltisti, sillä kukapa haluaisi laittaa hevosensa taivasalle?

Sen sijaan alv eli arvonlisävero on kauhea asia. Talliyrittäjä saattaa joutua maksamaan sellaista. Mutta jos talliyrittäjä ei kirjoittele kuitteja, ei myöskään arvonlisäveroa tarvitse maksaa. Siinä säästää pitkän pennin.

Talliyrittäjä saa myös erilaisia avustuksia. Hänen on mahdollista saada myös maataloustukia, ja me kaikki tiedämme, että ne ovat aivan tähtitieteellisen suuria. Jos tallinpitäjä palkkaa esimerkiksi työharjoittelijan, hän saa sitäkin varten tukea. Tallin ja maneesin rakentamiseen saa investointitukea. Talliyrittäjän on myös mahdollista tietyin ehdoin saada mm. asumistukea, opintotukea, työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea, lapsilisää, sotilasavustusta, kuntoutusrahaa ja toimeentulotukea. Lisäksi pankeista saa lainaa, joten käteisestä ei pitäis olla pulaa.

Säästöä syntyy myös siitä, ettei tallinpitäjän tarvitse käydä kuntosalilla, sillä tallityöt pitävät hänet teräskunnossa. Siinä voi säästää jopa useita satasia kuukaudessa.

Työ ja harrastus yhdessä

Tallinpitäjä voi pitää tietysti myös omia hevosiaan samassa tallissa kuin vuokralaisetkin. Koska talli on oma ja vuokralaiset maksavat kaikki kulut, oman hevosen pitäminen on käytännössä ilmaista. Jos tallin yhteydessä on maneesi, kentät ja maastot, niitä voi käyttää aivan ilmaiseksi. Myöskään omien hevosten ratsastuksesta ei tarvitse maksaa, eli talliyrittäjä säästää tässäkin satasia, kun ei tarvitse mennä ratsastustunneille.

Koulutus

Jos koulun penkillä istuminen tuntuu tylsältä, mutta hevosala kiinnostaa, on tallinpitäjän ammatti oikea ratkaisu! Tallinpitäjä ei tarvitse mitään koulutusta!

Yhteenveto tallinpitäjän ammatista:

Plussat:
+ ihanat hevoset
+ työolosuhteet
+ suuret tulot
+ ei koulutusvaatimuksia

Miinukset:
- joskus on hankalia asiakkaita, jotka luulevat tietävänsä asiat paremmin kuin tallinpitäjä itse
- köyhät asiakkaat, jotka eivät maksa vuokraa.


---------------
Sarja jatkuu! Tutustumme vielä moneen muuhun hevosalan ammattiin!