keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

Laidunpaikkojen hinnat


Vaikka vielä eletään keskellä talvea ja kovimmat pakkaset ovat ehkä vasta edessä, kannattaa hevosenomistajan jo alkaa suunnitella kesää - etenkin jos aikoo löytää hevoselleen laidunpaikan. Hyvää kesälaidunta ei löydy jokaisesta niemestä tai notkelmasta, ja sitten kun sattuu löytymään, siitä pyydetään melkoisesti vuokraa. Hevosenomistajat ovat tunnetusti vähävaraisia, joten moni ex-ravurilämppäri joutuukin kärvistelemään koko kesän postimerkkitarhassaan paarmojen syötävänä näkemättä vilaustakaan vihreästä.

Mistä laidunpaikkojen hinta sitten koostuu? Miksi pienestä maapläntistä joutuu maksamaan edullisimmillaan satasen kuussa, usein jopa monta sataa?

Kun hevosenomistaja ostaa talvella heinää, hän ostaa sitä valmiissa paaleissa, joskus jopa talliin tuotuna. Tästä hevosenomistaja maksaakin mielellään (kunhan heinä on edullista), sillä eihän hän itse olisi voinut heinää hevoselleen tehdä.

Mutta kesällä ruohoa kasvaa kaikkialla. Ei tarvitse kuin vilkaista auton ikkunasta ulos, niin voi nähdä, että joka puolella on peltoa. Tarkkasilmäinen voi myös nähdä, että RUOHO KASVAA AIVAN ITSESTÄÄN. Kukaan ei ole sitä vetämässä maan sisästä ulos - vaan se vain kasvaa itsekseen. Laidunruoho saa taivaalta aurinkoa ja sadetta sekä maasta ravinteita aivan ilmaiseksi, ja kasvaa kasvamistaan.

Miksi ihmeessä siis laitumen omistaja pyytää rahaa tuosta ilmaiseksi kasvavasta laitumestaan? Mikä naurettavinta, usein maanomistaja saa myös tukea pelloilleen, joten käytännössä hänelle jo maksetaan siitä, että ruoho kasvaa hänen tiluksillaan. Sitten maanomistaja vielä kehtaa pyytää laidunvuokraa taloudellisissa vaikeuksissa olevalta hevosenomistajalta! Vaikka laitumen omistajan pitäisi olla ennemminkin kiitollinen siitä, että hevoset tulevat luonnollisella tavalla laiduntamaan hänen mailleen ja tekemään siitä perinnemaisemaa.

Vähintä, mitä laitumen omistaja voisi tehdä, olisi se, että hän tarjoaisi laiduntaville hevosille kivennäiset, suolakivet ja lisärehut (vesijohtovettä emme edes mainitse, sillä se on itsestäänselvyys), sekä tarvittaessa säänsuojan, loimituksen, folioinnin, päivittäisen tarkistuksen (sis. jalkojen ja kavioiden kunnon valvonta, vuolu tarvittaessa; ötököiden puremien ja pienten ihovammojen puhdistus ja hoito, silmien ja sierainten puhdistus, umpisuolen pesu jne.). Helposti lihoville ja liikuntaa kaipaaville hevosille maanomistaja voisi tarjota liikutusapua (ja maksaa ratsastuksesta tai ajamisesta esim. 30 €/kerta). Myös eläinlääkäri voisi säännöllisesti käydä tarkistamassa hevosten kunnon (laitumen omistajan piikkiin), sillä laitumella saattaa kulkea myös kettuja.

Ahneus. Siitä presidenttimme Sauli Niinistökin varoitti. Siispä maajussit - älkää tänä kesänä olko ahneita, vaan tarjotkaa laitumenne ilmaiseksi hevosille. Ne ovat sen ansainneet. Sodassakin tekivät suuria uhrauksia. Ilman hevosia ei maajusseilla olisi maata.

tiistaina, tammikuuta 22, 2013

Ketut ja heinät

Kuvassa Bacterius Repolais -bakteerin saastuttamaa ketun ulostetta.
Hevosen toimiva ruuansulatus edellyttää, että se saa riittävän usein ja tasaisesti heinää. Yksi Hevostalli.netin asiantuntijaraadin ikuisista kiistakysymyksistä onkin se, tuleeko hevosen saada heinää 4 vai 5 kertaa vuorokaudessa ja mistä ilmansuunnasta se tulee tarjota kullekin yksilölle. Nyt kuitenkin pohdimme hevosen heinäruokintaa tarhassa, puuttumatta sen paremmin laatuun, määrään ja tiheyteen. Hevoset seisovat 12 neliömetrin tarhoissaan päiväsaikaan puolesta tunnista yli puoleen vuorokauteen; eräillä hypersuper-ammattilaisten talleilla/tarhoilla ympäri vuorokaudenkin ja mielellään ilman säänsuojaa, mikä ei sinänsä liity tämän päivän aiheeseen. Joka tapauksessa päivittäisestä tarhauksesta johtuen suurin osa hevosista saa tarhaansa ainakin päiväheinät.

Heinät usein säilytetään ladossa tai muussa suojaisassa paikassa. Joskus pyöröpaali tai pikkupaalit kuljetetaan tarhan läheisyyteen, jolloin niiden jako sujuu nopeammin. Joissakin paikoissa seuraavan aamun heinät jaetaan tarhoihin jo edellisenä iltana. Tämä on kuitenkin ehdottomasti väärin, ja syy on ketuissa.

Ketut

Ketut ovat Suomessa hevosten ruokinnan suurin ongelma etenkin talvisaikaan. Ketut tunkeutuvat heinäpaaleihin ja -kasoihin, pesivät niissä ja ulostavat niihin. Ketun turkin ja ulosteen mukana heiniin kulkeutuu Bacterius Repolais -bakteeria, joka on yleinen taudinaiheuttaja ja tarttuu helposti myös hevosiin. Tartunnan saanut hevonen muuttuu vähitellen punertavaksi ja sen hännänpäästä tulee valkoinen. Tämän vuoksi hevosten heinät on ehdottomasti säilytettävä sisätiloissa ja jaettava tarhoihin vasta juuri ennen hevosten tarhaamista.

Syljeneritys

Heinien säilyttämiseen sisätiloissa on myös muita päteviä syitä. Hevosen syljeneritys vaikeutuu, kun se joutuu syömään ulkona ja kaiken lisäksi vielä ulkona säilytettyä, mahdollisesti yön aikana kastunutta heinää. Kun sylkeä ei erity riittävästi, hevosen ruuansulatus kärsii ja riski ähkyn ja mahahaavan kehittymiseen kasvaa. Muinaiset villihevosetkin kuolivat aikoinaan sukupuuttoon, koska joutuivat syömään ravintoa, joka ei ollut koskaan sisätiloja nähnytkään (tosin emme väitä että ruoholla tai muilla kasvikunnan edustajilla olisi silmät). Hevoset eivät siis kestäneet luonnotonta "ulkoheinää", ja siksi oikeita villihevosia ei enää ole.

Sade

Myös sade on este heinien säilyttämiseen ulkona tai jakamiseen tarhoihin edellisenä iltana. Märät heinät muuttuvat ällöttävän pehmeiksi jo ilmankosteuden vaikutuksesta. Hevonen ei osaa oksentaa, joten se joutuu vain syömään ja pitämään ällöttävät heinät mahassaan.

Vakavan aiheen loppukevennykseksi runo:
Muista joka säällä
heinät pidä sisällä.

maanantaina, tammikuuta 21, 2013

Lämpöenergiaa hevosenlannasta?


Pakkanen paukkuu nurkissa ja öljyä, sähköä, polttopuuta ja ties mitä muuta kuluukaan hirvittävät määrät, kun yritämme pitää kotimme ja tallimme plussan puolella. Olisi mukava käyttää lämpöenergian tuotantoon aineksia, joita olisi helposti saatavilla ja jotka kaiken lisäksi olisivat uusiutuvaa lajia.

Ruotsissa, Tanskassa ja monessa muussa ulkomaassa käytetään hevosen lantaa bioenergian tuotantoon. Omakotitalo voisi lämmetä 4-5 hevosen lannalla koko vuoden. Yksi hevonen tuottaa päivässä kuivikkeen kanssa yhteensä 30 kWh eli kolme litraa polttoöljyä. Suomessa hevosenlanta kärrätään luontoon ja kaatopaikalle, koska hevosenlannan hyötykäyttö on kiellettyä. Kiellosta syytetään mm. poliitikkoja, energiayhtiöitä, EU:ta, vapaamuurareita, salaliittoa ja oravia. Hevosenlannan käyttökieltoon on kuitenkin lukuisia syitä, joita nyt valotamme.

Eettiset syyt

Ensinnäkin, kuka hevosia rakastava ihminen voisi asua talossa, joka lämpiää hevosenlannalla? Rakkaan pollen pissalla ja kakalla. Emmehän syö Pollea meetwurstinakaan, joten miksi ihmeessä käyttäisimme sen ulostetta lämmitykseen? Haiskahtaa epäeettiseltä.

Tuoksu

Haiskahduksesta puheenollen, hevosen kakka tuoksuu ihanalle. Kun suljemme silmämme ja hammasrautoja täynnä olevat suumme ja hengitämme syvään nenän kautta tuota ihanaista lannan tuoksua, näemme jo itsemme laukkaamassa kimolla täysverisellämme pitkin peltoja Kikan, Repen, Essin ja kumppaneiden kanssa... Ei, lanta on liian hyvän tuoksuista poltettavaksi tai jatkojalostettavaksi.

Onko hevoselta kysytty?

Hevosella on oikeus omaan ulosteeseensa. Ei ihminen sitä voi noin vain viedä pois ja käyttää johonkin muuhun. Lannan paikka on lantalassa.

Hevosten orjuuttaminen

Pian meillä olisi ratsujen, ravurien, laukkahevosten, kenttähevosten ja pullahevosten lisäksi myös kakkahevosia.  Joka puolelle kohoaa bioenergiantuotantolaitoksia eli talleja, jossa pidetään hevosia vain lannan tuotannon vuoksi. Voi hevosparkoja :(

Ratkaisu

Todellinen hevosten ystävä voi kuitenkin hyödyntää hevosen lantaa perinteisellä tavalla. Koti pysyy taatusti lämpöisenä, jos siitä 4-5 hevosen tallista kertyvät lannat kärrätään kodin lattialle perinteiseksi lantapatteriksi. Päälle vain puhtaita olkia, niin siinä on lämmin makuupaikka.

Lue lisää kakka- ja energia-aiheesta Pökäleessä:
Ex-ravureista edullista lämpöä
Hevosenergiaa
Rotuajattelu romukoppaan - kakka-asiaa
Tallinpitäjä ehdotteli sopimattomia - "Siivoa hevosten karsinat"
Korvauksia hevosen pierusta





Tulosta