Tänään käsittelemme vaiettua mutta vakavaa asiaa - vapaaehtoista hevosettomuutta (vehe). Vapaaehtoinen hevosettomuus on nykyajan ilmiö, joka tuntuu olevan ongelma kaikille muille, paitsi vapaaehtoisesti hevosettomille itselleen.
Hevosharrastajien oletetaan aina haaveilevan omasta hevosesta. Kun kerrot jollekin harrastavasi hevosia, pian joku kysyy, että onko sinulla oma hevonen. Ja jos ei ole, tiedustellaan, milloin oman hevosen hankinta olisi ajankohtaista. Joskus hevosettomalle jopa tyrkytetään jotain hevosta: "Hai sie, osta tästä hyvä polle!" Tämä pahoittaa hevosettoman herkän mielen.
Jos aikuisratsastaja ei vuosikausienkaan harrastamisen jälkeen hanki omaa hevosta, ulkopuoliset paheksuvat ääneen. Hevosetonta pidetään sitoutumiskyvyttömänä, vastuuttomana ja rahattomana. Ilman omaa hevosta ei myöskään voi oppia taitavaksi ratsastajaksi tai hevosenkäsittelijäksi, vaan pysyy ikuisesti puskiksena. Hevoseton ei koskaan kuule rakkaan mamman mussukkansa hörinää, eikä edes tiedä, kuinka syvää rakkaus omaa hevosta kohtaan voi olla, ja toisinpäin. Hevosettoman täytyy olla katkera, kun monella muulla on hevonen, mutta itsellä ei.
Nämä ovat kateellisten hevosenomistajien mielipiteitä. Hevosenomistajat ovat jopa tiedostamattaan kateellisia hevosettomille, ja siksi esittävät epäkohteliaita kysymyksiään. Huoleton on hevoseton, tietää hevosenomistaja, ja yrittää salakavalasti houkutella jopa parhaan ystävänsä syvemmälle hevonpaskaan.
Hevosia harrastavalla henkilöllä voi olla kuitenkin monia hyviä syitä olla hankkimatta omaa hevosta. Pökäleen toimitus haastatteli muutamia hevosalan asiantuntijoiden keskustelupalstan käyttäjiä, joilla ei kuitenkaan ole omaa hevosta - eikä tule. Tässä muutamia vapaaehtoisesti hevosettomien syitä olla hankkimatta omaa hevosta:
- Hevoseton voi kokea olevansa onnellinen ilman hevostakin, vaikka tämä uskomattomalta kuulostaakin.
- Maailma on täynnä hevosia, joista ei huolehdita. Miksi hankkia itsellekin sellainen ja jättää sitten heitteille?
- Perfektionismiin taipuvaisen hevosettoman ihmisen psyyke ei välttämättä kestä sitä, ettei suoriutuisikaan oman hevosensa kanssa täydellisesti - hevosella saattaa olla kakkaa kengässä tai kovasta suvusta huolimatta kisamenestystä ei tulekaan. Pettymys olisi niin suuri, että riskiä ei kannata ottaa.
- Matkustelu tulisi olemaan todella vaikeata. On todella vaikea järjestää työmatkoja hevosen kanssa, Thaimaan-matkasta puhumattakaan.
- Parisuhde kärsii ja ero uhkaa. Aikaa parisuhteen hoitamiseen ei jäisi välttämättä ollenkaan. Lisäksi haju voi karkottaa toisen.
- Biologinen kello käy koko ajan. Hevonen voi elää niin pitkään, että sen omistaja ei hoitajapulan vuoksi enää pääsekään kulkemaan vanhainkodista tallille (ja jos hoitajia olisikin, he eivät kielimuurin takia osaa viedä hevosenomistajaa muualle kuin suihkuun kerran kahdessa viikossa). Jos tallille ja hevosen selkään pääsisikin, selästä tippuminen todennäköisesti aiheuttaisi lonkkamurtuman.
- Palkka tai sossun tuet eivät välttämättä riittäisi kaikkeen, mitä hevonen tarvitsee. Kunnon hevosenomistaja kun ei tinkisi hevosen hyvinvoinnista. Jos ei omaan solariumiin tai kävelytyskoneeseen ole varaa, on parempi jättää hevonen hankkimatta.
- Monet hevoset käyttäytyvät niin huonosti, että sellaisen omistaminen ei houkuttele.
- Elämä on todella suppeaa, kun ainoana sisältönä on oma hevonen omine kakkapalleroineen ja töhnäisine kuolaimineen.
Nyt kannattaa siis äänestää hevosnomi Irmeli Ala-Saikkosta, joka kantaa huolta hevosettomien ja hevosenomistajien välisestä kasvavasta kuilusta. Irmelin vaalilupaus on, että hän tekee kaikkensa, jotta kaikki olisivat onnellisia. Irmeli on ehdokkaana numerolla 1. Muistakaa äänestää!
