Suomenhevosdokumentti

Lauantaina 27.1. TV1:stä tuli uusintana dokumentti "satavuotiaan" suomenhevosen arjesta ja juhlasta urheilu- ja harrastehevosena. Olihan siinä suomenhevosia kerrakseen. Arvoisan raadin mukaan dokumentissa oli kuitenkin selkeitä puutteita, virheitä ja sellaista tietoa, joka olisi syytä pitää salassa.

Väärää tietoa ja hevostaidon puutetta
Ensinnäkin dokumentissa korostettiin sitä, kuinka rauhallinen, selväpäinen ja yhteistyöhaluinen suomenhevonen poikkeuksetta on. Olihan suomenhevonen sodassakin. Suomenhevosesta on kuitenkin luotu aivan väärä kuva. Itse kullakin on oma pimahtanut suomenhevonen, joka hyppii seinille ja näkee mörköjä puskissa. Dokumentti siis tarkoitushakuisesti vääristeli totuutta.

Eräässäkin otoksessa hevosta talutettiin pelkästä riimusta. Jo ratsastuskoulussa opetetaan riimunnarun käyttö! Miksi siis televisiossa talutetaan ilman narua? Kehnoa esimerkkiä nuorisolle. Talutettava tamma oli sitäpaitsi aivan väärin koulutettu, sillä se ei edennyt riittävän rauhallisesti. Taluttajan hevostaito oli hukassa.

Myöskään näyttelyssä varsat eivät käyttäytyneet asianmukaisesti, vaan jyräsivät ja poukkoilivat jonkin verran.

Jalostukseen kelpaamattoman Jaimen melovat etujalat ja nelitahtinen laukka olivat törkeitä. Kuinka sellaista kehdataan näyttää? Ne olisi voitu korjata editointivaiheessa. Samoin Lastun lekan ratsastajan rollkur, häsellys ja nyppiminen.

Eläinrääkkäystä
Työhevosparat. Joutuvat viimeisillä voimillaan vetämään perässään järjettömän suurta painoa yleisön pällistellessä vieressä. Eläinrääkkäystä pahimmillaan. Säälittävä työhevosmies töni kopukkaansa. Lisäksi työhevosia taputettiin liian kovaa, mikä hermostuttaa hevosta. Eräs työhevonen talutettiin kuolaimista aisoihin, ja vielä ajon jälkeen tarhaan, mikä on harhaoppisuutta, vanhanaikaista tuohivirsumeininkiä.

Puuttellinen dokumentti
Dokumentti oli aivan tynkä, sillä valjakkoajoa, esteratsastusta, kenttäratsastusta ja puskaratsastusta ei esitelty ollenkaan. Suomenhevoset kun menestyvät niissäkin lajeissa. Esittelyä kaipasivat myös lastenratsut, terapiaratsut, vaellushevoset, vikellys, hevosen oikeaoppinen taluttaminen, suomenpienhevonen, suomenhevosen historia, jalostuksen alkuvaiheet, sotahevoset, sotien jälkeinen aika, ravikuninkaalliset, Liptuksen kuninkuusravijuoksu, pk-seudun suomenhevoset, Cajus Aminoffin Köyhien ystävä, suomenhevoslauman kiitäminen metsässä kuutamoyönä taustamusiikin pauhaessa, varsominen, hevosen kuolema, kura sekä paska. Myöskään E.V.Johtotähteä ei näytetty riittävästi.

Osa dokumentista olisi pitänyt kertoa stadin slangilla, minkä ansiosta olisi saatu aikaan hauska ja monipuolinen vaikutelma. Käsikirjoitus, leikkaus, tuottaminen ja editointi olivat aivan p-stä. Kuvat oli rajattu väärin.

Lopputulos
Ohjelmaa suositellaan vain niille, jotka eivät tiedä hevosista mitään. Asiantuntijoiden vaativille silmille tämä on liian rankkaa katsottavaa. Kaiken lisäksi dokumentin olisi pitänyt olla mielenkiintoisempi. Dokumentin olisi voinut tiivistää viiteen minuuttiin, sillä se toisti itseään (suomenhevonen, suomenhevonen, suomenhevonen... olisi edes arapi vilahtanut joukossa), vaikkakin dokumentti loppui liian pian.

"Jäin kaipaamaan jotain, mutta en tiedä mitä".