Rotuajattelu romukoppaan

Hevoset voidaan jakaa käyttötarkoituksen tai rodun perusteella eri ryhmiin, kuten ravihevosiin, ex-ravureihin, ratsuihin ja poneihin. Jaottelu on kuitenkin usein hyvin keinotekoista, sillä monia ravihevosia ja ex-ravureita käytetään ratsastukseen tai esimerkiksi poneilla ajetaan poniraveissa kilpaa.

Satoja tai jopa tuhansia vuosia vanha rotuajattelu romuttuu nyt täysin, sillä EU:n hevosjalostusdirektiivin mukaan hevoset jaetaan erilaisiin ryhmiin uusilla, mutta luonnollisemmilla kriteereillä. Kriteeristö on alunperin Suomessa kehitetty, sillä Keskiperän kansanopiston tutkimusryhmä on tutkinut hevosten jaottelua jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Samalla myös rasismi loppuu - lämppärien omistajilla ei ole enää mitään syytä irvailla puoliveristen omistajille.

Vuoden 2011 alussa voimaan astuu säädös, jolloin nykyisen kaltainen hevosrotujaottelu poistuu, ja hevoset jaetaan ryhmiin sen perusteella, miten ne ulostavat. Tämä uudistus perustuu siihen, että ulostaminen on hevosille, kuten muillekin eläimille, luonnollista. Rodusta riippumatta jokainen hevonen ulostaa, ellei sen suoli ole tukossa.

Nyt siis saa unohtaa vanhat hevosrodut, joilla monilla oli myös hyvin monimutkainen tai vaikeasti lausuttava nimi, kuten murakötzinhevonen, gayoe tai kopczyk podlaski. Uudessa järjestelmässä on vain kahdeksan ryhmää, ja ne ovat seuraavanlaiset:

Kasapaskoja
Kasapaskoja kakkaa kaiken kakkansa yhteen kasaan. Se ei tallo eikä levitä pökäleitä, joten kasa on helppo siivota karsinasta tai tarhasta.

Kanuunakakkaaja
Kanuunakakkaaja pyrkii ampumaan takapäänsä kanuunalla kakkapökäleet mahdollisimman kauas. Karsinan perusteella kanuunakakkaajan tunnistaa siitä, että kakkapökäleitä löytyy mm. ikkunan kaltereiden välistä ja että seinät ovat likaiset, sillä kakkapökäleet ovat osuneet niihin.

Pökäleenpiilottaja
Pökäleenpiilottajan karsina ja tarha ovat näennäisen siistejä, mutta se on vain harhaa. Kakkapökäleitä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista ja usein yksitellen. Pökäleenpiilottaja on nähnyt kovasti vaivaa piilottaessaan kakkaansa. Käytös perustuu siihen, että hevonen pyrkii säästämään kallisarvoiset pökäleensä mahdollista tulevaa pula-aikaa varten.

Ansakakkaaja
Ansakakkaajankin karsina saattaa näyttää siistiltä, mutta tarkemmin kaivellessa sieltä voi löytää kakkakasoja. Ne on huolellisesti piilotettu heinien ja kuivikkeiden avulla. Ansakakkaaja arvostaa siisteyttä eikä halua piehtaroidessaan ja makoillessaan sotkea karvapeitettään.

Vierittäjä
Vierittäjä vierittää kakat karsinan reunoille. Tallissa karsinoiden väliseinien alla saattaa olla pienen pieni rako, ja sieltä vierittäjä pyrkii vierittämään omat pökäleensä naapurikarsinaan. Toisaalta vierittäjä haluaa näin pitää oman karsinansa siistinä, toisaalta myös osoittaa, että naapuri on sotkuinen tyyppi. Usein kakat juuttuvat karsinoiden nurkkiin ja niiden siivoaminen on työlästä.

Tortuntalloja
Tortuntalloja talloo kaikki kakkapökäleensä litteäksi. Se mielellään myös muussaa ne kuivikkeiden sekaan niin, että on mahdotonta erottaa, onko joukossa puhdasta purua vai onko kaikki pelkkää kakkaa. Tällainen karsina on usein myös kauttallataan märkä, joten kuivikkeet on vaihdettava päivittäin.


Ruikula
Ruikulan maha ei toimi toivotulla tavalla, vaan pyöreiden pökäleiden sijaan takapuolesta virtaa vähemmän kiinteää tavaraa. Ruikuloiminen voi olla sairauden oire, vaikkakin joillakin hevosilla ruikulaa esiintyy enemmän kuin toisilla. Ruikulan jätökset on usein siivottava lapiolla, sillä kakka valuu talikosta takaisin karsinaan.

Prööttääjä
Prööttääjä piereskelee kakkaamisen yhteydessä. Se saattaa piereskellä myös pissatessa ja liikkuessaan. Kakkaa tulee enimmäkseen yksittäiskappaleina. Karsinassa kakkaa onkin sitten siellä täällä.


Suurin osa hevosenomistajista tai lantalingoista löytää näistä ryhmistä omat tai tallin hevoset. Mikäli muunlaisia ryhmiä kuitenkin löytyy, tutkimusryhmä ottaa vastaan ehdotuksia 31.12.2010 klo 23.55 saakka. Voit lähettää omat ehdotuksesi kommentteina alle, ja lähetämme ne tutkimusryhmän käsittelyyn.