Rotuesittelyssä taalainmaanhevonen

Taalainmaanhevonen on kotoisin kaukaa, kaukaa Taalainmaasta. Taalainmaassa asuu iloista ja värikästä kansaa, ja sen vuoksi taalainmaanhevosetkin ovat iloisia ja värikkäitä, toisin kuin esimerkiksi virtahevot. Taalainmaanhevosta on jalostettu määrätietoisesti ja tavoitteellisesti jo 1700-luvulta lähtien.

Rodun ominaisuudet
Taalainmaanhevosen säkäkorkeus vaihtelee todella paljon. Rakenteeltaan hevoset ovat melko vankkoja. Pohjaväriltään taalainmaanhevoset ovat yleensä punaisia, ja niissä on eri värisiä, koristeellisia merkkejä. Taalainmaanhevoset ovat ystävällisiä, rauhallisia ja luotettavia. Pomminvarmoiksi niitä ei kuitenkaan voi sanoa, kuten ei mitään muutakaan hevosrotua, sillä riittävän tehokas pommi saattaa räjäyttää taalainmaanhevosenkin.

Alkuperäisrotuna taalainmaanhevoset ovat myös hyvin pitkäikäisiä.

Käyttö
Vuosisatojen ajan ruotsalaiset koettivat jalostaa taalainmaanhevosta laukkaratsuksi tai ravihevoseksi. Vuonna 1983 ruotsalaiset tutkijat kuitenkin totesivat, että taalainmaanhevonen ei juurikaan liiku. Tästä johtuen taalainmaanhevosia ei näe enää ruotsalaisilla laukka- tai raviradoilla.

Asiantuntijat sanovat taalainmaanhevosia puupäiksi. Puupäisyyden vuoksi taalainmaanhevosia käytetään lähinnä vain koristeina. Joskus taalainmaanhevosia näkee myös lasten ratsuina.

Oman taalainmaanhevosen hankinta
Taalainmaan hevonen kannattaa ostaa suoraan Taalainmaasta. Myös naapurimaassamme Ruotsissa myydään taalainmaanhevosia. Taalainmaanhevoseen joutuu sijoittamaan ainakin joitakin taaloja.


Tutustu muihinkin hevosrotuihin:
Virtahepo
Finlanding Bony
Merihevonen
Yksisarviset
Norglanding Bony eli Vuoningbony
Gotlanding Bony
Iislanding Bony
Shetlanding Bony

Rotuesittelyssä virtahepo

Rotuesittelysarjamme jatkuu. Tällä kertaa esittelemme virtahevon.

Virtahepo on monelle ratsastajalle tuttu, sillä lähes kaikista ratsastuskouluista löytyy muutama yksilö.

Virtahepo (Hippopotamus amphibius) on kotoisin Afrikasta, samoilta seuduilta kuin esimerkiksi afrikanponi. Virtahevot elivät suurissa laumoissa ja uiskentelivat joissa, kunnes ihmiset keksivät hakea ne ratsastuskouluihin.

Virtahepojen käyttö
Virtahepoja käytetään pääasiassa ratsastuskouluilla. Virtahevot ovat mukavia ratsuja - niiden pyöreässä selässä on hyvä istua. Säkäkorkeus on keskimäärin 150 cm.

Virtahevon erottaa muista tuntihevosista siitä, että ne pitävät päätään alhaalla. Virtahevoilla on niin iso pää, etteivät jaksa kantaa sitä ylempänä. Virtahevot olisivatkin muuten erinomaisia kilparatsuja koulu- ja estekentillä, mutta valitettavasti koulutuomarit eivät katso hyvällä tällaista pään asentoa, ja pää myös vaikeuttaa esteiden ylittämistä.

Erityispiirteet
Virtahevot ovat hyvin huumorintajuisia. Usein on käynyt niin, että virtahevon hoitaja on havainnut virtahevon kadonneen, kun menee hakemaan sitä karsinasta. Todellisuudessa virtahepo ei kuitenkaan ole lähtenyt karsinastaan, se on vain mennyt juomakuppiinsa uimaan. Virtahepo pystyy olemaan sukelluksissa jopa 10 minuuttia.

Hikipediasta löytyy tietoa tamperelaisista virtahevoista. Ne eivät ole ratsastuskoulukäytössä, vaan ovat ihan oma lajinsa.

Ruokinta
Virtahevot syövät päivittäin 50 kg kasviksia, eli lähes yhtä paljon kuin pienikokoinen, kevyessä käytössä oleva suomenhevonen. Ruoka maksaa melko paljon, ja tämän vuoksi tavallisilla ihmisillä ei ole yleensä varaa virtahevon ylläpitoon. Ratsastuskoulut ovat tunnetusti varakkaita, ja siksi niillä on mahdollisuus pitää tallissaan myös virtahepoja.

Olethan tutustunut myös muihin rotuesittelyihin:
Finlanding Bony
Merihevonen
Yksisarviset
Norglanding Bony eli Vuoningbony
Gotlanding Bony
Iislanding Bony
Shetlanding Bony

Tappajahevonen

Eräällä nimeltä maintsemattomalla ratsastustallilla majaileva nimeltä mainitsematon tuntihevonen tappoi torstaina hiiren.

Tuntihevonen oleili kaikessa rauhassa karsinassaan, kun hiiri eksyi samaan tilaan. Hevonen potkaisi seinään ja hiiri sai laakin. Se kuoli samantien kesken vipellyksensä.

Tuntihevonen puolustautuu, että teko ei ollut tahallinen ja sen ei missään tapauksessa pitänyt johtaa hiiren kuolemaan.

Tapauksen oikeuskäsittely alkaa joulukuussa. Syyttäjä vaatinee tuomiota murhasta. Tuntihevosen puolustusasianajaja sanoo, että kyseisellä tuntihevosella oli tapana potkia huvikseen seinään 2-5 kertaa vuorokaudessa, ja hiiren täytyi olla tietoinen tästä. Lisäksi, mikäli hiiri olisi pitänyt huolta terveydestään, se olisi selvinnyt säikähdyksellä ilman sydämen pysähtymistä.

On mahdollista, että tallin muut hiiret saavat syytteen heitteillejätöstä, sillä kukaan ei kutsunut ambulanssia. Adrenaliini ja sähköisku olisivat saattaneet pelastaa uhrin.