Ketut ja heinät

Kuvassa Bacterius Repolais -bakteerin saastuttamaa ketun ulostetta.

Hevosen toimiva ruuansulatus edellyttää, että se saa riittävän usein ja tasaisesti heinää. Yksi Hevostalli.netin asiantuntijaraadin ikuisista kiistakysymyksistä onkin se, tuleeko hevosen saada heinää 4 vai 5 kertaa vuorokaudessa ja mistä ilmansuunnasta se tulee tarjota kullekin yksilölle. Nyt kuitenkin pohdimme hevosen heinäruokintaa tarhassa, puuttumatta sen paremmin laatuun, määrään ja tiheyteen. Hevoset seisovat 12 neliömetrin tarhoissaan päiväsaikaan puolesta tunnista yli puoleen vuorokauteen; eräillä hypersuper-ammattilaisten talleilla/tarhoilla ympäri vuorokaudenkin ja mielellään ilman säänsuojaa, mikä ei sinänsä liity tämän päivän aiheeseen. Joka tapauksessa päivittäisestä tarhauksesta johtuen suurin osa hevosista saa tarhaansa ainakin päiväheinät.

Heinät usein säilytetään ladossa tai muussa suojaisassa paikassa. Joskus pyöröpaali tai pikkupaalit kuljetetaan tarhan läheisyyteen, jolloin niiden jako sujuu nopeammin. Joissakin paikoissa seuraavan aamun heinät jaetaan tarhoihin jo edellisenä iltana. Tämä on kuitenkin ehdottomasti väärin, ja syy on ketuissa.

Ketut

Ketut ovat Suomessa hevosten ruokinnan suurin ongelma etenkin talvisaikaan. Ketut tunkeutuvat heinäpaaleihin ja -kasoihin, pesivät niissä ja ulostavat niihin. Ketun turkin ja ulosteen mukana heiniin kulkeutuu Bacterius Repolais -bakteeria, joka on yleinen taudinaiheuttaja ja tarttuu helposti myös hevosiin. Tartunnan saanut hevonen muuttuu vähitellen punertavaksi ja sen hännänpäästä tulee valkoinen. Tämän vuoksi hevosten heinät on ehdottomasti säilytettävä sisätiloissa ja jaettava tarhoihin vasta juuri ennen hevosten tarhaamista.

Syljeneritys

Heinien säilyttämiseen sisätiloissa on myös muita päteviä syitä. Hevosen syljeneritys vaikeutuu, kun se joutuu syömään ulkona ja kaiken lisäksi vielä ulkona säilytettyä, mahdollisesti yön aikana kastunutta heinää. Kun sylkeä ei erity riittävästi, hevosen ruuansulatus kärsii ja riski ähkyn ja mahahaavan kehittymiseen kasvaa. Muinaiset villihevosetkin kuolivat aikoinaan sukupuuttoon, koska joutuivat syömään ravintoa, joka ei ollut koskaan sisätiloja nähnytkään (tosin emme väitä että ruoholla tai muilla kasvikunnan edustajilla olisi silmät). Hevoset eivät siis kestäneet luonnotonta "ulkoheinää", ja siksi oikeita villihevosia ei enää ole.

Sade

Myös sade on este heinien säilyttämiseen ulkona tai jakamiseen tarhoihin edellisenä iltana. Märät heinät muuttuvat ällöttävän pehmeiksi jo ilmankosteuden vaikutuksesta. Hevonen ei osaa oksentaa, joten se joutuu vain syömään ja pitämään ällöttävät heinät mahassaan.

Vakavan aiheen loppukevennykseksi runo:
Muista joka säällä
heinät pidä sisällä.