Shetlanding Bony raateli tytön

Juuri saamamme tiedon mukaan shetlanding bony-rotuinen poni raateli tytön Porvoossa. Tyttö on tällä hetkellä hoidettavana Porvoon sairaalassa.

Vaarallinen tilanne syntyi, kun bonyn kynsiä ei oltu hoidettu. On myös kuultu huhuja, joiden mukaan bonyn harjassa eikä hännässä ole ollut ollenkaan rusetteja. Tilanteesta seurasi vääjäämättä se, että tyttö joutui bonyn uhriksi.

Bony lopetettiin pian tapahtuman jälkeen, mutta se ehti viiltää lopettajiaan terävillä kynsillään.

Shetlanding bonyt eivät ole tiettävästi vaarallinen rotu, mutta on sukulinjoja, joissa on mukana Shetlanding taistelubonya, jonka jalostaminen on kielletty Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Australiassa ja Etelämantereella. DNA-testein pystytään selvittämään, liittyykö kyseinen sukulinja tähän Shetlanding Bonyyn.

- Voimahali, sanoo Porvoon poliisi kaikille asianosaisille.

Koska välikohtaus sattui ulkona, ulkoministeri Alexander Stupp asetti kaikille ulkona pidettäville Shetlanding Bonyille ulkonaliikkumiskiellon.

Lue lisää Iltalehdestä.

Rotuesittelyt-sarjassamme: Shetlanding Bonyn esittely.

Hyvää mehua hevosesta!

Näin kesän kynnyksellä on taas aika mehustaa hevosia. Nyt kannattaa olla ahkera ja varastoida raikkaat mehut helteiden varalle. Syksyllä onkin sitten omenoiden ja marjojen mehustamisen vuoro.

Jokaisella on varmasti oma tapansa mehustaa hevosia. Tänään me testaamme kolmea erilaista mutta perinteistä mehustusmenetelmää: mehumaijaa, mehulinkoa ja perinteistä sitruspuristinta.

Kaikissa mehustusmenetelmissä on tärkeintä puhtaus ja raikkaus. Hevonen kannattaa harjata ja puhdistaa sen kaviot, jotta mehun joukkoon ei päädy epäpuhtauksia. Jotkut saattavat pestäkin hevosensa ennen mehustusta.

Hevonen kannattaa mehustaa tuoreeltaan eli elävänä, jotta se ei ehdi pilaantua. Ja toisaalta, kukapa nyt hevosta haluaisi lopettaakaan, sehän on todella surullista.

Mehumaija

Mehumaijalla mehustus on ehkä aikaavievintä, mutta tuloksena on täyteläinen mehu, joka maistuu myös lämpimänä. Tätä mehua kannattaakin säilöä talven varalle.

Ohjeet:
1. Laita mehumaijan kattilaosaan vettä.
2. Kun vesi kiehuu, aseta hevonen säiliöosaan. Laita kansi kiinni.
3. Anna höyrystyä parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen voit tarkistaa, onko mehua alkanut jo muodostua. Voit halutessasi lisätä hieman sokeria.
4. Laske noin kattilallinen mehua mehustimen putkesta ja kaada se vielä kertaalleen muhivan hevosen päälle. Näin kaikki osat taatusti mehustuvat.
5. Laske sitten mehut kattilaan ja anna jäähtyä.
6. Pullota jäähtyneenä ja laita kellariin.

Mehulinko

Mehulingon parhaana puolena on sen nopeus. Herkkäkorvaisia saattaa häiritä ääni, jonka desibelit kohoavat joskus korkealle. Tuloksena on kuitenkin maistuva, mehevä mehu.

Ohjeet:
1. Laita hevonen mehulinkoon.
2. Laita lingon töpseli seinään.
3. Paina nappia.
4. Anna pyöriä pari minuuttia.
5. Sammuta ja tarkista tulos.
6. Jos hevonen on mehustunut, pullota ja pakasta.

Sitruspuristin

Sitruspuristin on kätevä, jos halutaan tehdä mehua vain pienestä määrästä hevosia kerrallaan. Lisäksi se on ekologinen ja ympäristöystävällinen, eli Itämeri pelastuu jos käytät tätä menetelmää. Jos hevonen on iso, puristaminen voi olla hieman raskasta.

Ohjeet:
1. Tartu hevoseen ja aseta se sitruspuristimeen sopivalle kohdalle.
2. Paina hevosta puristinta vasten pyörivin liikkein.
3. Kun suurin osa hevosesta on mehustunut, voit pullottaa mehut ja säilöä ne.

Maistuvia mehuhetkiä!

Olethan kokeillut myös Hyvää ruokaa hevosesta!

Hevosten laiton maahantuonti kukoistaa

Hevoskauppa käy kiivaana keväällä, kun ihmiset innostuvat hankkimaan itselleen kesähevosia. Kaikille halukkaille ei riitä hevosia, ja tämän vuoksi viekkaat välittäjät ovat keksineet salakuljettaa hevosia Suomeen myyntiin. Pakettiautoista ja peräkonteista kömpii esiin poneja, joita myydään hyväuskoisille ostajille, ilman papereita tietenkin.

Nyt vapun aikaan hevosten laiton maahantuonti lisääntyy entisestään. Salakuljettajat ovat keksineet kiinnittää hevosiin ilmapalloja, joiden avulla ne leijuvat rajan yli ja jopa meren yli Suomeen. Vappuna tällaiseen toimintaan ei edes kiinnitetä huomiota - kaikki ovat päästään sekaisin, eikä taivaalla killuva hevonen hämmästytä ketään.

Vappua vietetään poutaisessa ja lämpimässä säässä. Etelä- ja lounaistuulen mukana on odotettavissa hevosia ja poneja Itä-Euroopasta sekä Venäjältä.

Jos löydät laskeutuneen hevosen, voit ottaa sen itsellesi, sillä Suomen lain §097325:n mukaan "Löytäjä saa pitää".

Katso tästä uusintana, miksi vappua vietetään.

Harrastuksena esteratsastus

Esteratsastus on mukava harrastus. Esteratsastus tapahtuu niin, että noustaan hevosen selkään, ja sen jälkeen hevonen hyppää esteiden yli. Ratsastajan kannalta tämä on helppoa, koska hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin istua hevosen selässä. Sen sijaan hevoselle voi tulla hiki.

Kokeile itse esteratsastusta:

BoomGames.com - Free Online Games And Free Video Games Directory

Harrasta hevosen kanssa -sarjassamme on esitelty aiemmin mm.
- rodeo eli lännenratsastus
- kouluratsastus
- salaratsastus
- talven riemut.

Rodeo eli lännenratsastus

Rodeo eli lännenratsastus on vauhdikasta hupia. Cowboyt eli länkkärit ratsastavat hevosilla ja härillä. Eläimistä on hauskaa, kun ne pääsevät juoksentelemaan ja esiintymään yleisölle. Hevonen ja härkä telmivät joskus yhdessä.

Joskus ihmiset tulevat jalkaisin mukaan hauskanpitoon. Jalkaisin liikkuvat ihmiset saavat pisteitä siitä, jos he osuvat stetsonillaan hevosta turpaan.

Rodeo sopii kaikenikäisille, sillä vaikka meno vaikuttaa hurjalta, ovat nämä isot eläimet kuitenkin lempeitä ja hyväntahtoisia.

Katsotaan yhdessä tämä opetusvideo:


Ja tässä vielä videota niskoittelevasta hevosesta, joka ei halua jostain syystä tulla mukaan rodeonäytökseen:



Harrasta hevosen kanssa -sarjassamme on esitelty aiemmin mm.
- kouluratsastus
- salaratsastus
- talven riemut.

Varo oravia!

Oravat heräävät taas talviuniltaan. Ne ovat keväisin hyvin vihaisia, kun puissa ei ole käpyjä. Älä joudu oravan uhriksi!

Hevosalan ammattilaiset, osa 2 - Ravivalmentaja

Ravivalmentajan ammatti ei varmaankaan ole niitä hohdokkaimpia hevosalan ammatteja, sillä ravivalmentaja joutuu joka päivä istumaan tulevan ex-ravurin kärryjen kyydissä. Ravivalmentajan tehtävänä on saada hevonen juoksemaan mahdollisimman kovaa, jotta se toisi rahaa omistajalleen, ja jotta omistajalla olisi sitten varaa maksaa valmennuksesta ravivalmentajalle.

Ravivalmentajat tuijottavat hevosen persettä työkseen. Ei ihme, että ravivalmentajan ajatusmaailma hieman vääristyy. Kun tamman takapuoli keikkuu jatkuvasti näköpiirissä, alkaa ravivalmentaja helposti myös kuvitella muidenkin takapuolien tekevän samaa, ja juuri ravivalmentajaa varten. Lisäksi hevosen piereskellessä hengitysilman kautta aivoihin kulkeutuu pössähdyksiä, jotka saavat viattoman ravivalmentajan pään sekaisin. Ravivalmentajan ammattitauti onkin ravivalmentajan syndrooma™. Oirehtiminen ilmenee omnipotenssifantasioina ja (etenkin miehillä) kuvitelmina, että nuoret naiset jahtaavat ravivalmentajaa. Myös alemmuudentunne ohjastajia ja hevosten omistajia kohtaan on yleistä.

Ravivalmentajan työ on istumatyötä. Vastapainoksi hevosen perässä istumiselle ravivalmentaja juoksee illat naisten perässä. Hevosen ajamisen yhteydessä kavioista lentänyt hiekka kutittaa ravivalmentajan kurkkua, joten hänen on juotava runsaasti.

Ravivalmentajat syyllistyvät jatkuvasti eläinrääkkäykseen, sillä he käyttävät hevosilla epämiellyttäviä, hevosta vahingoittavia välineitä, kuten suunrepijää, kielenkääntäjää, yläleuan kohottajaa, sähkönjohtimia, V-rautaa ja vääntövitkutinta.

Ravivalmentajan toimeentulo

Ravivalmentajan tulotaso riippuu siitä, kuinka nopeiksi hän on valmennettavat hevosensa kyennyt pieksämään ja jääkö hän kiinni dopingin käytöstä. Valmentaja, joka saa hevoset juoksemaan lujaa, saa helpommin lupaavia valmennettavia, kuin tavallinen pöhöttynyt juoppo, joka ei pääse kiipeämään kärryille. Jos hevoset voittavat, myös ravivalmentaja hyötyy. Ravivalmentaja ei kuitenkaan yleensä pääse rikastumaan, joten viimeistään keski-ikäisenä hän avioituu hyvätuloisen puoliveriratsun omistajan kanssa.

Koulutus

Ravivalmentaja ei koulutusta kaipaa. Hän tietää mielestään kaiken. Suomessa järjestetään kuitenkin koulutusta, mutta se on suunnattu lähinnä niille nuorille naisille, jotka eivät pääse mihinkään muuhun kouluun.

Ravivalmentajan ammatin hyvät ja huonot puolet

Plussat
+ saa tuijottaa persettä aamusta iltaan
+ kevyt istumatyö
+ sopii eläinrääkkäyksestä kiinnostuneille

Miinukset
- joutuu tuijottamaan persettä aamusta iltaan
- älyllisen toiminnan surkastuminen
- moraalin rappeutuminen.

Hevoset makkaraksi

Sunnuntaina mieltä osoittamaan!

Hevosmakkaraa ei saa juuri mistään. Makkarapaketista saattaa löytyä hiilikaivoksessa uransa (½ vuotta) tehnyt Manolo-poni, joka on kohdannut tiensä pään eteläamerikkalaisella hyötyjätepisteellä. Sieltä se on sitten epäekologisesti rahdattu paketissa Pohjolaan.

Haluamme syödä kotimaista Pokua! Ex-ravureita, pikku- ja isovikaisia suomalaisia ratsuja, pullaponeja, kuuluisia kilparatsuja, ravikuninkaita sekä -kuningattaria! Jyrkkä ei ulkomaalaiselle hevosenlihalle!

Osallistu mielenosoitukseen sunnuntaina 30.3.2008! Lue lisää >>

Hevosalan ammattilaiset, osa 1 - Tallinpitäjä

Uusi sarja alkaa!

Hevosharrastuksen yleistyessä hevosala työllistää yhä enemmän ihmisiä. Hevosalalle usein hakeudutaan rakkaudesta hevosiin. Samalla on mahdollista yhdistää työ ja harrastus. Mutta millaista hevosten parissa työskentely todellisuudessa on? Nyt tutustumme hevosalan ammattilaisiin!

Melkein joka toisella suomalaisella on kohta oma hevonen. Hevosen voi viedä ylläpitotalliin, jossa se ruokitaan, tarhataan ja karsina siivotaan. Kaikesta vastaa tallinpitäjä, talliyrittäjä.

Tallinpitäjäksi?

Talliyrittäjän ammatti on ihanaa! Tallinpitäjä saa olla hevosten seurassa niin paljon kuin haluaa. Samettiturvat hörisevät tallinpitäjälle kiitollisina hyvästä hoidosta ja maukkaasta appeesta. Tallinpitäjä voi ihastella jalojen ratsujen ja ravurien kirmaamista päivät pitkät. Niitä saa paijata ja hemmotella, taluttaa ja loimittaa, hoitaa ja höpötellä.

Tallissa saattaa olla kymmenien, jopa satojen tuhansien arvoisia hevosia, mutta tallinpitäjän ei ole tarvinnut maksaa niistä senttiäkään. Itse asiassa hänelle maksetaan siitä, että hän pitää hevosia tallissaan! Ajatella - miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku toisi sinulle hevosen, ja vielä maksaisi siitä?

Talli sijaitsee yleensä sen omistajan omassa pihapiirissä, joten tallinpitäjän ei käytännössä tarvitse edes lähteä töihin, kuten tavallisen työssäkäyvän ihmisen täytyy tehdä. Ei työmatkoja, ei ruuhkaa, eikä yleensä myöskään idioottia pomoa, ääliöitä työkavereita eikä työpaikkakiusaamista. Talliyrittäjä voi itse päättää, mitä tekee, missä järjestyksessä, mihin aikaan ja miten - tai halutessaan hän voi ottaa työharjoittelijan tai tallityttöjä avukseen, jos ei itse huvita tehdä.

Talliyrittäjän toimeentulo

Talliyrittäjä voi paksusti, sillä rahan tuloa ei voi estää. Lasketaanpa esimerkki:
Pieni 10 hevosen talli pääkaupunkiseudulla, tallivuokra 600,00 euroa:
10 x 600,00 euroa = 6000,00 euroa! Talliyrittäjä saa siis 36 000 vanhaa markkaa kuukaudessa, vaikka talli olisi ihan pieni!

Jos tulee pikkurahan puutetta, tallinpitäjä voi aina nostaa karsinavuokria. Hevosten omistajat kyllä maksavat kiltisti, sillä kukapa haluaisi laittaa hevosensa taivasalle?

Sen sijaan alv eli arvonlisävero on kauhea asia. Talliyrittäjä saattaa joutua maksamaan sellaista. Mutta jos talliyrittäjä ei kirjoittele kuitteja, ei myöskään arvonlisäveroa tarvitse maksaa. Siinä säästää pitkän pennin.

Talliyrittäjä saa myös erilaisia avustuksia. Hänen on mahdollista saada myös maataloustukia, ja me kaikki tiedämme, että ne ovat aivan tähtitieteellisen suuria. Jos tallinpitäjä palkkaa esimerkiksi työharjoittelijan, hän saa sitäkin varten tukea. Tallin ja maneesin rakentamiseen saa investointitukea. Talliyrittäjän on myös mahdollista tietyin ehdoin saada mm. asumistukea, opintotukea, työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea, lapsilisää, sotilasavustusta, kuntoutusrahaa ja toimeentulotukea. Lisäksi pankeista saa lainaa, joten käteisestä ei pitäis olla pulaa.

Säästöä syntyy myös siitä, ettei tallinpitäjän tarvitse käydä kuntosalilla, sillä tallityöt pitävät hänet teräskunnossa. Siinä voi säästää jopa useita satasia kuukaudessa.

Työ ja harrastus yhdessä

Tallinpitäjä voi pitää tietysti myös omia hevosiaan samassa tallissa kuin vuokralaisetkin. Koska talli on oma ja vuokralaiset maksavat kaikki kulut, oman hevosen pitäminen on käytännössä ilmaista. Jos tallin yhteydessä on maneesi, kentät ja maastot, niitä voi käyttää aivan ilmaiseksi. Myöskään omien hevosten ratsastuksesta ei tarvitse maksaa, eli talliyrittäjä säästää tässäkin satasia, kun ei tarvitse mennä ratsastustunneille.

Koulutus

Jos koulun penkillä istuminen tuntuu tylsältä, mutta hevosala kiinnostaa, on tallinpitäjän ammatti oikea ratkaisu! Tallinpitäjä ei tarvitse mitään koulutusta!

Yhteenveto tallinpitäjän ammatista:

Plussat:
+ ihanat hevoset
+ työolosuhteet
+ suuret tulot
+ ei koulutusvaatimuksia

Miinukset:
- joskus on hankalia asiakkaita, jotka luulevat tietävänsä asiat paremmin kuin tallinpitäjä itse
- köyhät asiakkaat, jotka eivät maksa vuokraa.


---------------
Sarja jatkuu! Tutustumme vielä moneen muuhun hevosalan ammattiin!

Ratsastusmuoti 2008 - Apassionata Four Seasons

Muotitoimittajamme, malli, ratsastaja ja valmentaja Marko Djörs vieraili vuoden 2008 Apassionata Four Seasons ratsastusmuotinäytöksessä. Nimensä mukaisesti näytöksessä käytiin läpi kaikki vuodenajat ja esiteltiin jokaisen kauden vaatteet ja asusteet, joita ilman ei tallille ole asiaa. Katsotaanpa nyt mitä Marko meille kertoo:

Kevät 2008

Kevätkaudella miehet pukeutuvat perinteisesti sukkahousuihin, joiden on ehdottomasti oltava valkoiset. Tiukat nahkasaappaat ovat miehekkäät ja toimivat hyvänä vastapainona Pirates of the Caribbean-henkiselle, turkis- tai höyhensomisteiselle hatulle, joka keikkuu ihanan tyttömäisesti etenkin kootussa ravissa. Takki on joko keväisen vihreä tai raikkaan punainen. Pitsiyksityiskohdat kruunaavat kokonaisuuden ja saavat hevosenkin hörisemään.

Naisten kevätpuvut ovat käytännöllisempiä, tuulipukuaineesta ommeltuja runsaita mekkoja. Helmat hulmuavat raikkaassa kevättuulessa. Puolen metrin korkuinen päähine korvaa hyvin kypärän ja toimii pehmusteena, jos naistensatulasta sattuukin tupsahtamaan pää edellä alas.


Kesä 2008

Kesäasu on kevyt. Ratsastajat pukeutuvat niukkoihin shortseihin ja toppiin. Lakki suojaa auringonpistokselta.

Syksy

Syksy on taas värien juhlaa. Kellertävänkukertavanvihreänpunaiset sävyt loistavat kilpaa ruskan kanssa. Kevätmuodin tavoin myös syksyllä ollaan mahdollisimman muhkeita. Pienet ponit saattavat peittyä helman alle, joten kannattaa tehdä hameeseen pienet silmänreiät.


Talvi

Vaikka kuva on hieman epäselvä, talven trendit välittyvät siitä heti. Ratsuina käytetään vain valkoisia hevosia, jotka sointuvat kauniisti nietoksiin. Ratsastajat ja hevosten hoitajat pukeutuvat myös valkoisiin, mutta ratsastuksenopettajien asu on kirkkaan punainen, kuten kuvan opettajalla:

Suomenhevosdokumentti

Nyt tulee taas se kohudokumentti suomenhevosesta!

Hyvää Joulua!

OE: Histamiinin tallissa puutteita

Oikeutta Elikolle -järjestö kävi salaa kuvaamassa eläinten koteja ja laittoi videot nettiin kaikkien pällisteltäväksi.

Järjestö teki iskun myös Histamiinin tallille. Kaikkihan me tunnemme Histamiinin, tuon kaikkien aikojen parhaan joulukalenterihahmon, joka ei ole mikään ex-ravuri.

Asiat Histamiinin tallissa eivät kuitenkaan olleet ihan kohdallaan. Histamiinin uusi ystävä Titiinakin on aivan onneton, vaikka Histamiini klip-kloppaa ahkerasti.

Esimerkkejä vakavimmista puutteista Histamiinin tallissa:
- hevosilta ei riisuta suitsia ollenkaan - niillä on kuolaimet suussa ja ohjat roikkuvat kaulalla valtoimenaan. Tästä voi aiheutua hengenvaarallisia tilanteita, puhumattakaan haavoista ja hautumista joita syntyy, kun hihnat hankaavat hevosen ihoa jatkuvasti
- talikko on jätetty vaarallisesti hevosten oleskelutilaan. Piikit voivat lävistää hevosen.
- kaltereiden välit ovat niin suuret, että hevosen jalka tai jopa pää voi juuttua niihin, ja jopa katketa
- oljet on levitetty huolettomasti miten sattuu. Missä pehmeä ja lämmin makuupaikka?
- oljet saattavat olla vaikka homeisia, kuka tietää
- tallissa todennäköisesti majailee myös hiiriä ja rottia, ne täytyy pelastaa.

Katso Histamiinin tallilta kuvattu video!

Rotuesittelyssä hevonen

Hevonen (Equus Telines Voimistelus) on islanninhevosen ohella yksi puhtaimmista hevosroduista, sillä sitä ei ole onnistuttu risteyttämään muiden rotujen kanssa koskaan. Tämän vuoksi sen ominaisuudet ovat säilyneet samanlaisina vuosisatojen ajan.

Ominaisuudet
Hevonen on 160 senttimetriä pitkä, 105 senttimetriä korkea ja 35 senttimetriä leveä. Muun kokoisia hevosia ei edes synny, sillä geenit on ohjelmoitu millimetrin tuhannesosan tarkkuudella. Väriltään hevonen on usein ruskea. Toisin kuin muut hevosrodut, hevonen on täysin karvaton.

Varusteet
Hevonen on varustettu kahdella 12 senttimetriä korkealla kaarella, joiden etäisyys toisistaan on 40-45 senttimetriä.

Käyttötarkoitus
Hevosta käytetään voimisteluun, joka muistuttaa hieman vikellystä. Vikellyksestä poiketen hevonen seisoo kuitenkin koko ajan paikallaan. Tämän vuoksi hevosurheilu on todella helppoa.

Hevosella tehtävä liikesarja sisältää mylly- ja heilurityyppisiä vauhtiliikkeitä, joissa ei ole pysähdyksiä. Tavallisia liikkeitä ovat myllyt, pihdit ja helikopterit, joita tehdään erilaisissa noja-asennoissa. Voimaosat ovat kiellettyjä, mutta ohimenevät käsinseisonnat, esimerkiksi alastulossa, ovat sallittuja. Telineen eri osia on tarkoitus käyttää tasapuolisesti.

Hevosurheilun maailmanmestaruutta on jo pitkään hallinnut Kiina. Hevosnomi Xiao Qin varmisti tänäkin vuonna MM-kullan Stuttgartissa.

Suomen hevosasiantuntijoita ei valitettavasti nähdä huipulla, sillä suomalaisissa ratsastuskouluissa ei käytetä hevosia ollenkaan.


Olethan tutustunut myös muihin hevosrotuihin:
Taalainmaanhevonen
Virtahepo
Finlanding Bony
Merihevonen
Yksisarviset
Norglanding Bony eli Vuoningbony
Gotlanding Bony
Iislanding Bony
Shetlanding Bony

Ei ole helppoa hevosella

Hevonen on pakoeläin, joka voi käyttäytyä arvaamattomasti yllättävissä tilanteissa.
Luonnossa liikkuessa eteen voi tulla uhkaavia nisäkkäitä, esimerkiksi hirviä, karhuja, susia ja metsästäjiä, joita ehkä kannattaakin säikähtää. Puun takana voi olla mörkö tai kentän nurkassa kummitus. Puun oksat heiluvat ja linnun siivet viuhuvat. Kaikki uhkaavat hyökätä. Pahimmassa tilanteessa ratsastaja potkii kylkiin ja kiljuu selässä. Ahdistus kasvaa. Autot, rekat, moottoripyörät, traktorit, moottorikelkat, hiihtäjät, polkupyöräilijät ja potkukelkkailijat usein aiheuttavat sen, että hevosen sydän menee syvälle kurkkuun ja saadakseen sen sieltä pois, hevosen on sännättävä niin kovaan juoksuun kuin vain kykenee.

Yleisin hevosen säikähtämisen syy on kuitenkin sen oma pieru, kuten hevosalan asiantuntijaraati toteaakin.

Rotuesittelyssä taalainmaanhevonen

Taalainmaanhevonen on kotoisin kaukaa, kaukaa Taalainmaasta. Taalainmaassa asuu iloista ja värikästä kansaa, ja sen vuoksi taalainmaanhevosetkin ovat iloisia ja värikkäitä, toisin kuin esimerkiksi virtahevot. Taalainmaanhevosta on jalostettu määrätietoisesti ja tavoitteellisesti jo 1700-luvulta lähtien.

Rodun ominaisuudet
Taalainmaanhevosen säkäkorkeus vaihtelee todella paljon. Rakenteeltaan hevoset ovat melko vankkoja. Pohjaväriltään taalainmaanhevoset ovat yleensä punaisia, ja niissä on eri värisiä, koristeellisia merkkejä. Taalainmaanhevoset ovat ystävällisiä, rauhallisia ja luotettavia. Pomminvarmoiksi niitä ei kuitenkaan voi sanoa, kuten ei mitään muutakaan hevosrotua, sillä riittävän tehokas pommi saattaa räjäyttää taalainmaanhevosenkin.

Alkuperäisrotuna taalainmaanhevoset ovat myös hyvin pitkäikäisiä.

Käyttö
Vuosisatojen ajan ruotsalaiset koettivat jalostaa taalainmaanhevosta laukkaratsuksi tai ravihevoseksi. Vuonna 1983 ruotsalaiset tutkijat kuitenkin totesivat, että taalainmaanhevonen ei juurikaan liiku. Tästä johtuen taalainmaanhevosia ei näe enää ruotsalaisilla laukka- tai raviradoilla.

Asiantuntijat sanovat taalainmaanhevosia puupäiksi. Puupäisyyden vuoksi taalainmaanhevosia käytetään lähinnä vain koristeina. Joskus taalainmaanhevosia näkee myös lasten ratsuina.

Oman taalainmaanhevosen hankinta
Taalainmaan hevonen kannattaa ostaa suoraan Taalainmaasta. Myös naapurimaassamme Ruotsissa myydään taalainmaanhevosia. Taalainmaanhevoseen joutuu sijoittamaan ainakin joitakin taaloja.


Tutustu muihinkin hevosrotuihin:
Virtahepo
Finlanding Bony
Merihevonen
Yksisarviset
Norglanding Bony eli Vuoningbony
Gotlanding Bony
Iislanding Bony
Shetlanding Bony

Rotuesittelyssä virtahepo

Rotuesittelysarjamme jatkuu. Tällä kertaa esittelemme virtahevon.

Virtahepo on monelle ratsastajalle tuttu, sillä lähes kaikista ratsastuskouluista löytyy muutama yksilö.

Virtahepo (Hippopotamus amphibius) on kotoisin Afrikasta, samoilta seuduilta kuin esimerkiksi afrikanponi. Virtahevot elivät suurissa laumoissa ja uiskentelivat joissa, kunnes ihmiset keksivät hakea ne ratsastuskouluihin.

Virtahepojen käyttö
Virtahepoja käytetään pääasiassa ratsastuskouluilla. Virtahevot ovat mukavia ratsuja - niiden pyöreässä selässä on hyvä istua. Säkäkorkeus on keskimäärin 150 cm.

Virtahevon erottaa muista tuntihevosista siitä, että ne pitävät päätään alhaalla. Virtahevoilla on niin iso pää, etteivät jaksa kantaa sitä ylempänä. Virtahevot olisivatkin muuten erinomaisia kilparatsuja koulu- ja estekentillä, mutta valitettavasti koulutuomarit eivät katso hyvällä tällaista pään asentoa, ja pää myös vaikeuttaa esteiden ylittämistä.

Erityispiirteet
Virtahevot ovat hyvin huumorintajuisia. Usein on käynyt niin, että virtahevon hoitaja on havainnut virtahevon kadonneen, kun menee hakemaan sitä karsinasta. Todellisuudessa virtahepo ei kuitenkaan ole lähtenyt karsinastaan, se on vain mennyt juomakuppiinsa uimaan. Virtahepo pystyy olemaan sukelluksissa jopa 10 minuuttia.

Hikipediasta löytyy tietoa tamperelaisista virtahevoista. Ne eivät ole ratsastuskoulukäytössä, vaan ovat ihan oma lajinsa.

Ruokinta
Virtahevot syövät päivittäin 50 kg kasviksia, eli lähes yhtä paljon kuin pienikokoinen, kevyessä käytössä oleva suomenhevonen. Ruoka maksaa melko paljon, ja tämän vuoksi tavallisilla ihmisillä ei ole yleensä varaa virtahevon ylläpitoon. Ratsastuskoulut ovat tunnetusti varakkaita, ja siksi niillä on mahdollisuus pitää tallissaan myös virtahepoja.

Olethan tutustunut myös muihin rotuesittelyihin:
Finlanding Bony
Merihevonen
Yksisarviset
Norglanding Bony eli Vuoningbony
Gotlanding Bony
Iislanding Bony
Shetlanding Bony

Tappajahevonen

Eräällä nimeltä maintsemattomalla ratsastustallilla majaileva nimeltä mainitsematon tuntihevonen tappoi torstaina hiiren.

Tuntihevonen oleili kaikessa rauhassa karsinassaan, kun hiiri eksyi samaan tilaan. Hevonen potkaisi seinään ja hiiri sai laakin. Se kuoli samantien kesken vipellyksensä.

Tuntihevonen puolustautuu, että teko ei ollut tahallinen ja sen ei missään tapauksessa pitänyt johtaa hiiren kuolemaan.

Tapauksen oikeuskäsittely alkaa joulukuussa. Syyttäjä vaatinee tuomiota murhasta. Tuntihevosen puolustusasianajaja sanoo, että kyseisellä tuntihevosella oli tapana potkia huvikseen seinään 2-5 kertaa vuorokaudessa, ja hiiren täytyi olla tietoinen tästä. Lisäksi, mikäli hiiri olisi pitänyt huolta terveydestään, se olisi selvinnyt säikähdyksellä ilman sydämen pysähtymistä.

On mahdollista, että tallin muut hiiret saavat syytteen heitteillejätöstä, sillä kukaan ei kutsunut ambulanssia. Adrenaliini ja sähköisku olisivat saattaneet pelastaa uhrin.

Kyrän klinikka oli turha

Virallinen Hevosalan Asiantuntijaraati (VHA) tuomitsee täysin Kyrän klinikan kaltaiset rahastustapahtumat, joissa jaetaan väärää tietoa ja esitellään Suomen heikoimpia ratsastajia ja lahjattomimpia hevosia. Ratsastus oli rumaa, kylkiä kaivettiin kannuksilla ja kädet olivat kovat. Hevoset liikkuivat selkäänsä käyttämättä ja pohkeen takana. Tyhjät kaulat lapojen edessä ja takaosa jäykkänä kuin katsomon tädeillä ikään.

Rahalle vastinetta?

Kyrän klinikalla tarjottiin vain vanhentunutta tietoa. Miksi ratsastajille tarjotaan aina samoja neuvoja? Tasapaino, istunta, painoavut, oikea muoto, kuuliaisuus... kuka näitä samoja asioita enää jaksaa jauhaa - ei missään koulutuksessa voida vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen toistaa samoja virsiä. Maksava yleisö haluaa jotain aivan muuta. VHA toivookin koulutusta vaihtoehtoisiin ratsastusmuotoihin.

Kyrän oppien käyttökelpoisuus

VHA ennustaa, että tulevan syksyn ajan talleilla nähdään harrastajien kokeilevan Kyrän ideoita ahkerasti. Mistä tunnistat ratsastajan, joka oli katsomassa viikonlopun klinikkaa? - Hänellä on käsissään ohjien lisäksi myös jalustinhihnat.

VHA:n mukaan Kyrän opit olivat kaukana todellisuudesta. Klinikalla tepsutelleet hevoset edustivat marginaaliryhmää, joten Kyrän neuvoja on mahdotonta soveltaa tosihevosiin eli sotanorsuihin, jotka ovat levinneet pihapiireihin kautta Suomen.

Ratsastus on edelleen eliittilaji

Olisi myös reilumpaa, jos vastaavien klinikoiden ja koulutusten pitäjät valittaisiin tarjouskilpailun perusteella. Tällöin halvin vaihtoehto voittaisi, ja köyhilläkin olisi mahdollisuus osallistua.


Lue lisää VHA:n kannanotoista >

Kyrä hevosnomikoulutukseen?

Kyrä Kyrklynd käväisi Suomen kamaralla kertomassa ratsastajille muutamia ratsastuksen perusasioita. Monelle tuntuu yhä olevan epäselvää, että ratsastaja ohjaa hevosta eikä päinvastoin. Kyrä havainnollisti muunmuassa tasapainon, oikeiden apujen käytön ja istunnan merkitystä ja korosti, että samat periaatteet kuuluvat niin puskapollen kuin olympiaratsunkin koulutukseen ja harjoitteluun.

Irmeli Ala-Saikkonen Keskiperän kansanopistolta oli myös seuraamassa Kyrän klinikkaa. Irmeli Ala-Saikkonen käy säännöllisesti seuraamassa tällaisia ruohonjuuritason ratsastustunteja vastapainoksi korkeatasoiselle ratsastuksen opetukselle, jota Keskiperän kansanopisto tarjoaa lahjakkaille hevosnomiopiskelijoille.

Irmeli Ala-Saikkonen toivottaa Kyrän tervetulleeksi tutustumaan Keskiperän kansanopistoon jonakin avoimien ovien päivänä, kunhan sellainen järjestetään. Kyrä voi halutessaan hakea hevosnomikoulutukseen, mitä Irmeli Ala-Saikkonen suositteleekin lämpimästi.
- Seuraava yhteishaku alkaa ensi vuoden tammikuussa, Irmeli Ala-Saikkonen vihjaa. - Kyrä tarvitsee lisäoppia etenkin harmaiden hevosten ratsastuksessa.

Irmeli Ala-Saikkonen viittaa tilanteeseen, jossa Kyrän ratsastama hevonen liikkui epämääräisesti ja ilmeisen hallitsemattomasti eri suuntiin. Kyrällä oli niin sanotusti homma hanskassa ja hanskat hukassa, liekö samassa paikassa kuin kypäräkin, komeron ylimmällä hyllyllä.

- Ei tällaista pomppimista saisi julkisesti näyttää, Ala-Saikkonen kritisoi. - Suuri yleisö saa aivan vääränlaisen kuvan harmaista hevosista, vaikka todellisuudessa ne ovat hyvin lauhkeita ratsuja.

Irmeli Ala-Saikkonen lupasi ilmoittaa Pökäleen toimitukseen heti, kun Kyrä hakee hevosnomikoulutukseen. Silloin aloitamme uuden artikkelisarjan "Kyräkin oppii ratsastamaan", jossa kuvaamme Kyrän edistymistä, oppimisen oivalluksia ja toki myös mahdollisia takapakkeja. Laitamme myös videoita YouTubeen.