Harrastuksena salaratsastus

Uusi sarja alkaa! Esittelemme erilaisia hevosharrastuksia. Ensimmäisenä tutustumme salaratsastukseen!
Ratsastusharrastus on kasvattanut suosiotaan huimasti viime vuosina. Myös salaratsastuksen harrastajien määrä on lisääntynyt huomattavasti. Salaratsastuksen ideana on, että mennään luvatta ottamaan jonkun toisen hevonen, ratsastetaan sillä mahdollisimman paljon kenenkään huomaamatta, palautetaan se takaisin sinne mistä se oli otettu, ja ollaan kuin ei oltaisikaan.

Nimimerkillä Salainen esiintyvä salaratsastaja ihmettelee harrastuksensa tuomitsijoita: - Ei se hevonen siitä mihinkään kulu. Sitäpaitsi omistajahan vaan hyötyy, kun kerrankin osaava ratsastaja käy selässä.

Hevospiireissä salaratsastus tuomitaan jyrkästi. Salaratsastus on verrattavissa auton luvattomaan käyttöönottoon, jonka harrastajapiiri on niin ikään hyvin laaja. Hevosten omistajien mielestä hevosille aiheutuu pelkkää vahinkoa, ja salaratsastus voi jopa olla hengenvaarallista molemmille osapuolille. Hevonen kun ei ole mikään auto, vaikka se onkin melkein saman näköinen.

Nimimerkki Salainen ei ymmärrä hevosten omistajien vauhkoontumista: - Hiki kuivuu ja kengät voi kiinnittää uudelleen. Kannattaa mennä kengityskurssille, jos se tuottaa ongelmia, Salainen vinkkaa vuosien kokemuksella. - Nykyajan hevosenomistajat ovat niin uusavuttomia, että täytyyhän niitä jonkun vähän auttaa.

Nimimerkki Salainen kertoo, että hän on ratsastanut salaa jo kymmenillä hevosilla. Useimmiten hän toimii varhain aamulla tai iltamyöhällä. Joskus hän selvittää etukäteen hevosten omistajien aikatauluja, ja osaa siten saapua ratsastamaan silloin, kun ketään ei ole paikalla.

- On mahtavaa laukkailla pitkin teitä ja peltoja, kun ei ole kukaan valittamassa vauhdista, kuvailee nimimerkki Salainen. - Yksikään hevosista ei ole kärsinyt tippaakaan, päinvastoin ne jopa joskus hörisevät minut tervetulleeksi talliin.

- Omaa hevosta en viitsi hankkia, kun kerran toistenkin hevosia riittää. Hulluahan se olisi ostaa kallis hevonen, kun saa ilmaiseksikin ratsastaa, eikä tarvitse edes hoitaa ennen tai jälkeen ratsastuksen, muista tallitöistä puhumattakaan, perustelee Salainen harrastustaan. - Sen sijaan omistushaluiset hevostädit voisivat vähän tarkistaa asennettaan. Tästä hyötyvät kaikki osapuolet!

Norglanding bony eli Vuoningbony

Norglanding bony eli vuoningbony on esihistoriallinen bony. Se polveutuu omista esi-isistään, eli on siis hyvin vanha rotu. Bonyt elivät aikoinaan viikinkien bonnyina, mutta kun viikingit kyllästyivät järjestämiinsä oritappeluihin, alkoivat Norglanding Bonyt kaipaamaan muuta säpinää.

Vuoningbonyjen käyttö

Norglanding Bonyt laskeutuivat vuonoja pitkin merelle ja kelluivat Suomeen, sillä niillä on uimarenkaat omasta takaa. Suomessa Norglanding Bonyja alettiin kutsua Vuoningbonyiksi. Suomessa näiden vankkojen Vuoningbonyjen rooli on toimia malleina tynnyrisaunoille. Tynnyrisaunojen valmistajat tutkivat ja mittaavat Vuoningbonyjen erinomaisen hyvinmuodostuneita mahan muotoja, joiden perusteella he voivat suunnitella käytännöllisiä ja tilavia tynnyrisaunoja. Vuoningbonyn tunnistaa paitsi mahan perusteella, myös värin perusteella, sillä ne ovat kivan värisiä. Muilla bonyillä ei esiinnykään näin hauskaa väriä.

Hoito ja ruokinta

Vuoningbonyihin ei missään tapauksessa kiinnitetä rusetteja, sillä viikingit aikoinaan kielsivät sellaisen. Vuoningbonyjen harja leikataan lyhyeksi, jotta siihen ei vahingossakaan tartu rusetteja.

Vuoningbonyt ovat vahvoja, ja siksi ne tarvitsevat paljon proteiineja. Proteiinia on mm. pavuissa. Vuoningbonyjen herkkuruokaa onkin papusoppa. Aktiiviset vuoningbonyt, kuten painonnostoa tai kuulantyöntöä harrastavat bonyt saattavat tarvita lisäravinteena proteiinia esimerkiksi jauheen muodossa.

Vuoningbonyn luonnollisin asuinpaikka on tynnyrisauna, jonka viereen on kaivettu vuono (Suomessa kun ei ole vuonoja).

Oman vuoningbonyn hankinta

Kun vuoningbonyt kelluvat Suomeen, ne hakeutuvat jokien lähelle ja pyrkivät kellumaan jokia pitkin ylävirtaan. Jokin onkin hyvä paikka löytää oma vuoningbony. Aseta haavi jokeen ja odota, että vuoningbony kelluu siihen. Jos haluat useamman bonyn kerralla, kannattaa käyttää isoa haavia.

---------------------------------------------------------------------
Haluatko kertoa omasta hevosestasi tai suosikkirodustasi? Ota yhteyttä Pökäleen toimitukseen (nettipokale@hotmail.com), ja kerro hevosestasi tai suosikkirodustasi. Kokoamme juttusarjaa, joka kertoo erilaisista hevosroduista. Voit kertoa omasta hevosestasi, sen rodusta yleensä, sen historiasta, ominaisuuksista, mitä sen kanssa tehdään, mitä se syö, miten se ääntelee, mitä se ajattelee, kuinka lujaa se kulkee ja ennen kaikkea: kuinka painavia ratsastajia se jaksaa kantaa selässään.

Olethan tutustunut myös aikaisempiin rotuesittelyihin:
Gotlanding Bony
Iislanding Bony
Shetlanding Bony

Piffi- ja paffiseminaarin satoa

Turha hienostelu pois

Keskiperän kansanopistolla järjestetyssä seminaarissa käsiteltiin piffiä ja paffia, niiden sujumista ja mahdollisia ongelmakohtia. Seminaari oli kaikin puolin antoisa ja mukava, ja aihetta käsiteltiin laajalti eri näkökulmista. On tärkeää ymmärtää, että piffi- ja paffiasioiden kanssa on turha hienostella. Ne kuuluvat niin huippuratsukoiden kuin tavallisten pullaponienkin arkeen.

Ammattilaisratsastajan ja -mallin kokemuksia

Ratsastaja Marko Djörs aloitti seminaarin kertomalla ratsastusammattilaisen ja mallin kokemuksia siitä, miltä tuntuu, kun paffia alkaa pukkaamaan kesken tärkeiden koulukisojen. Paffin ajoitus ei useinkaan ole täysin onnistunut, ja on todella harmillista, kun se tapahtuu väärässä paikassa väärään aikaan.

Paffiongelma on tavallinen myös jokapäiväisessä elämässä, kun paffit tulevat maneesissa, pesupaikalla tai kuumetta mitatessa, ja piffit esimerkiksi heinäkasaan tai juuri, kun ollaan saavuttu puhtaaseen karsinaan.

Miten selviytyä piffi- ja paffiongelmista

Ratsastusanatomisti Borneo Yläkari-Alakari korosti ergonomian tärkeyttä. Kun piffi ja paffi tulee väärään paikkaan, ainoa mahdollinen selviytymistapa on asianmukainen varustus sekä oikeat otteet, jotta esimerkiksi loukkaantumisilta vältyttäisiin. Kevyt talikko ja riittävän suuri ämpäri tai kottikärryt riittävät ensihätään, mutta olisi syytä perehtyä myös oikeaan asentoon ja liikeratoihin. Yläkari-Alakarin johdolla tehtiin harjoituksia, joiden avulla on mahdollista saavuttaa turvallinen työskentelyasento niin piffien kuin paffienkin korjaamiseen.

Tulpastako ratkaisu?

Hevosnomi Irmeli Ala-Saikkosen lääke piffi- ja paffiongelmiin olisi tulppa. Tulppa ei saanut kannatusta seminaariväeltä, sillä sitä ei ole juurikaan kokeiltu käytännössä. Tulppa edustaa kuitenkin uutta näkökulmaa, ja sen mahdollisuudet kannattaa selvittää. Irmeli Ala-Saikkonen esitteli tulpan prototyyppiä, ja hänen kauttaan on mahdollista tilata tulppia kokeilukäyttöön.

Perästä kuuluu

Keskiperän kansanopistolla iloitaan seminaarin saavuttamasta suosiosta. Avoimille hevosalan asiantuntijapäiville on kysyntää Suomessa, ja Keskiperän kansanopisto aikoo tulevaisuudessakin järjestää vastaavia seminaareja. Yleisöä oli kertynyt runsaasti, peräti 185 vierasta. Mukana oli myös ulkomaalaisia, ja kaukaisimmat vieraat saapuivat kaukaa Kaukaasiasta.

Piffi- ja paffiseminaari

Keskiperän Kansanopistolla järjestetään Piffi- ja paffiseminaari perjantaina 22.9.2006. Seminaarin tavoitteena on puuttua mahdollisiin piffi- ja paffiongelmiin. Miten piffit ja paffit sujuisivat parhaiten, ja tapahtuisvat juuri oikealla paikalla?

Useimmilla hevosilla piffit ja paffit sujuvat ilman minkäänlaisia vaikeuksia, mutta on runsaasti yksittäistapauksia, joissa ne tuottavat päänvaivaa hevosen omistajille, hoitajille tai ratsastajille. Piffit tulevat puhtaille puruille tai heinäkasoihin, kun taas paffeja tulee pesupaikalla, kentällä, kuumetta mitatessa jne.

Aiheeseen perehdytään monipuolisesti eri näkökulmista. Tilaisuuden alustajina toimivat hevosnomi Irmeli Ala-Saikkonen, ratsastusanatomisti Borneo Yläkari-Alakari sekä kouluratsastaja Marko Djörs.

Osallistujia kehoitetaan tutustumaan opetusvideoon ja lähettämään etukäteen kysymyksiä, kokemuksia ja muita ajatuksia joko kommentoimalla tässä plokissa, tai sähköpostitse osoitteeseen nettipokale@hotmail.com.

Seminaari alkaa klo 9.00 kansanopistolla, ja päättyy klo 16.00. Osallistumismaksu 595,00 euroa sisältää kahvin mutta ei pullaa. Eläkeläisille euron alennus.

Tilaisuuden järjestää Keskiperän Kansanopisto ja Keskiperän Kouluratsastusseura KPKRR.

Tervetuloa seminaariin!

Pökäleen toimitus suossa

Pökäleessä on vietetty hiljaiseloa hyvästä syystä.

Pökäleen toimittajat karkasivat laitumeltaan viime viikonloppuna, ja päätyivät kaikki isoon suo-ojaan. Onneksi valveutuneet suopotkupallon pelaajat havaitsivat kaulojaan myöten uponneen ryhmän ja hälyttivät palokunnan paikalle. Toimittajat saatiin nostettua liinojen avulla takaisin kuivalle maalle. Pelastusoperaatioon kului aikaa kuusi tuntia, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Marko Djörs vilustui, mutta ei vakavasti.

Gotlanding Bony / Ruzzi

Tänään rotuesittelyvuorossa on Gotlanding Bony eli Ruzzi. Gotlandin Bony on gotlandingilainen, ja rotu on jalostettu Gotlanding Sheep-lampaista. Sen vuoksi Gotlanding Bonyt ovat lampaiden ystäviä. Jokaisella Gotlanding Bonyllä on oma henkilökohtainen lammasystävä.

Gotlanding Bonyt tulevat Suomeen gottikärryillä. Niiden ei tarvitse uida niin pitkää matkaa kuin Shetlanding Bonyjen (jotka saapuvat uimarengasta käyttäen) tai Iislanding Bonyjen (jotka saapuvat jäälautalla tai jäätelöautolla).

Gotlanding Bonyjen käyttö

Gotlanding Bonyt ovat hieman harvinaisempia kuin Shetlanding Bonyt. Gotlanding Bonyja käytetään ratsastuskoulussa ponien sijasta. Niitä on hankittu ratsastuskouluihin siksi, että oppilaat ymmärtäisivät kavioeläimen kykenevän liikkumaan oman tahtonsa mukaisesti.

Vapaa-ajallaan Gotlanding Bonyt syövät koko ajan. Joskus niitä hankitaankin ihan sen takia, että talliin on kertynyt ylimääräistä heinää ja kauraa.

Tummat ja vaaleat Gotlanding Bonyt

Tummat Gotlanding Bonyt tykkäävät hypätä esteitä. Jos kentällä on kaksi estettä, tumma Gotlanding Bony hyppää molempien yli.

Vaalea Gotlanding Bony ei hyppää, vaan juoksee näiden kahden esteen keskeltä poikkisuuntaan. Sen jälkeen vaalea Gotlanding Bony juoksee syömään.

Gotlanding Bonyn hoito

Gotlanding Bonyja hoitaessa on muistettava, että niiden kanssa kommunikoidaan ruotsin kielellä. Ne eivät siis ymmärrä suomea ainakaan aluksi. Siltä varalta, että löydät gottikärryt, joka on täynnä Gotlanding Bonyjä, tässä on pieni suomi-ruotsi-sanasto, jotta pääsette alkuun. Ajan mittaan Gotlanding Bony oppii suomenkin kielen.

Vesi = Vatten
Kaura = Havre
Talli = Stall
Ratsastaa = Rida
Gotlanding Bony = Gotlanding Bony

Varusteet

Gotlanding Bonyihin voi kiinnittää rusetteja, mutta koska Gotlanding Bony on Shetlanding Bonya hieman isompi, pitää rusettienkin olla hieman isompia.

Gotlanding Bony ei tarvitse suitsia eikä mitään muutakaan päävehjettä, sillä se menee joka tapauksessa sinne, minne itse haluaa, todennäköisimmin syömään. Jossain on nähty ruoho-ohjaa Gotlanding Bonyn käytössä, mutta kuten Gotlandingissa on tapana sanoa, "Kun Gotlanding Bony syö, niin Gotlanding Bony syö" , mitä tuo sananlasku sitten tarkoittaakaan.

Mistä oma Gotlanding Bony?

Gotlanding Bonyja voi löytää lammaslaumoista. Etsi lähin lammaslauma ja valitse joukosta sopivat Gotlanding Bonyt. Nosta Bonyt gottikärryihin ja kuljeta kotiin.

---------------------------------------------------------------------
Haluatko kertoa omasta hevosestasi tai suosikkirodustasi? Ota yhteyttä Pökäleen toimitukseen (nettipokale@hotmail.com), ja kerro hevosestasi tai suosikkirodustasi. Kokoamme juttusarjaa, joka kertoo erilaisista hevosroduista. Voit kertoa omasta hevosestasi, sen rodusta yleensä, sen historiasta, ominaisuuksista, mitä sen kanssa tehdään, mitä se syö, miten se ääntelee, mitä se ajattelee, kuinka lujaa se kulkee ja ennen kaikkkea: kuinka painavia ratsastajia se jaksaa kantaa selässään.

Orava hyökkäsi taas!

Viikko sitten orava hyökkäsi oopperalaulajan, koiran, ravivalmentajan, hevosen sekä tätiratsastajan kimppuun. Ihmiset ovat hämmentyneitä - eivätkö oravat voi pysytellä puussa, kuten vanhoina hyvinä aikoina? Nyt orava hyökkäsi taas, kaiken lisäksi pelastajansa kimppuun.

Orava kävi pelastajansa kimppuun

Siljensis Makkarainen oli havainnut kissansa käyneen oravan kimppuun. S. Makkarainen lähti oitis pelastamaan oravaa, mutta orava pyristelikin vastaan, kun kissaa yritettiin häätää pois. Äkkiarvaamatta orava hyökkäsi S. Makkaraisen kimppuun ja raateli useamman käden sormia. Kuvasta selviää, kuinka vakavia ja laajoja vammoja puremat aiheuttivat yhteen S. Makkaraisen käsistä. Lisäksi tapahtuma aiheutti voimakkaan säikähdyksen.



Olisi kannattanut ottaa opikseen

Myöhemmin samainen, varomaton orava joutui taas kissan kynsiin. Tällä kertaa orava kuoli rikospaikalle kissan aiheuttamiin vammoihin, kun S. Makkarainen ei vammansa vuoksi ehtinyt enää väliin.


Ei muisteta pahalla

S. Makkarainen kertoo muistelevansa oravaa syvästi kunnioittaen, vaikka se aiheuttikin hänelle vakavia vammoja. Hän järjesti oravalle säädylliset hautajaiset - hän asetti oravan maalliset jäännökset Jaffa-nimisten keksien ex-laatikkoon. Laatikon hän hautasi Äiti Maan uumeniin. Muistoksi hautapaikalle S. Makkarainen laittoi tiilen, johon oli maalannut hienon ristin, sekä kukkia.

Orkideapellon talli

Netistä löytyi aivan ihana talli - Orkideapellon talli. Yllä oleva panneri on Orkideapellon panneri. Samoin tässä alla oleva panneri:


Pökäleen toimitus meni aivan sanattomaksi. Siis mitään näin ihanan mahtavaa harvoin näkee, kokee ja lukee! Orkideapellon tallin sivuilla esitellään tallin hevosia ja poneja, esimerkiksi Kukkais Tyttö, Orkideeatyttö(nen), Arturi ville petteeri, Tähtös Kaunotar, Ruusuenceli, Unelmaruusu, Darkc Boi, Ekstreme Poika, Riizi ja monia monia muita mainitsemisen arvoisia tuttavuuksia. Hevosista ja poneista on värikkäät kuvat sekä runsaasti tietoa. Tallin ovat perustaneet Mervi ja Leena. Sivuilla on myös kaikkea jännittävää.

Orkideapellon tallin sivut ovat ehdottomasti yhtä parhaat (hevosaiheiset) sivut kuin Pökäleenkin sivut.

Oravan uhrit

Karhut ja sudet uhkaavat hevosten ja niiden ystävien henkeä ja terveyttä. Mitenkään aliarvioimatta niistä koituvaa huolta ja murhetta, nostamme nyt esille suurpetoja suuremman tuholaisen - oravan.

Oravan uhreja

Eilisessä lehdessä kerrottiin, miten orava raateli oopperalaulajan. Viime viikolla samainen orava oli nähty noin 100 metrin päässä kyseisestä tapahtumapaikasta, jolloin se yritti hyökätä koiran kimppuun. Koira pakeni paikalta ja pelastui. Sen sijaan huonommin meinasi käydä puolen kilometrin päässä, jossa Barabbas Käkilä oli ajamassa entisellä ravurillaan iltalenkkiä. Orava hyökkäsi takavasemmalta, ja puraisi ensi töikseen ohjakset poikki. Vauhdin kasvaessa Barabbas Käkilä joutui pitelemään korvistaan kiinni, minkä seurauksena molemmat korvat irtosivat. Barabbas Käkilän oli pakko ottaa kiinni kärryjen aisoista, jolloin ne katkesivat. Barabbas Käkilälle tuli melko vakavia ruhjeita hänen rojahtaessaan rikki menneiden kärryjen läpi maahan.

Samaan aikaan orava oli kiivennyt hevosen selkään, ja jyrsi sen valjaita. Rintaremmi ja häntäremmi irtosivat ja jäivät sille tielleen. Onneksi hevonen päätti pillastua, kuten hevoset aina tekevät, ja karisti oravan selästään.

Vastaava tapaus oli Vilppulan Kolhossa, jossa orava hyökkäsi pahaa-aavistamattoman ratsastajan selkään ja puraisi häneltä letin poikki. Nyt tämä nimettömänä pysyttelevä ratsastuksen harrastaja on lyhyttukkainen. Tunnistatte hänet varmaan kun näette.

Pahin peto kautta aikojen

Oravaa on pidetty aina söpönä, harmittomana tupsukorvana, vaikka se käy syömässä lintuperheiden pienokaiset niiden omista pikku sängyistään. Äiti- ja isälintu löytävät kotiin palatessaan vain tupon untuvia ja itkevät. Se ei ole oikein, mutta ei kiinnosta ihmistä pätkääkään.

Oletko sinä seuraava?

Nyt oravat ovat kehittäneet itseään ja uhriksi saattaa joutua kuka tahansa - sinä, minä tai jopa Marko Djörs. Ota yhteyttä, mikäli orava vahingoittaa sinua!

Hoitsuesittely: Siiik

Tänään esittelemme Siiik-nimisen hevosen. Siiikin hoitaja "Siiik-fani" lähetti vauhdikkaan kertomuksen Siiikin touhuista:

Kuvassa on mun ihana hoitsu Siiik kolmella iillä! Haaruksiensa raapimisen lisäksi Siiik harrastaa takapuolensa hinkkaamista erilaisiin elollisiin ja elottomiin esineisiin. Oon kerran päässy oikeen ratsastamaan sillä eikä se liikkunut mihinkään vaan pakitti naapurin juuri kunnostettuun maitolaituriin kiinni ja hankasi ahteriaan siihen. Maitolaituri ei oikeen kestänyt vaan romahti... Naapuri tulistui ja soitti mun vanhemmille ja sit jäi mun ratsastukset siihen. Mut hoitsuthan on lähinnä vaan harjausta varten niin ei se haittaa!!111!!!

T: Siiik-fani

P.S. Osaan kyl oikeesti ratsastaa, mut hevonen vaan jotenkin innostui, kun maitolaiturin laudat oli sopivan karheita.

Tutkimus: Oriit ovat välttämättömiä

Viime aikoina on käyty runsaasti keskustelua oreista ja niiden vaarallisuudesta. Oriit ovat hankalia käsitellä ja muutenkin moniongelmaisia. Ruunaamista on perinteisesti pidetty hyvänä vaihtoehtona oriille. Suurin osa oreista ruunataankin jo nuorena, mikä tarkoittaa sitä, että ori muuttuu ruunaksi, eikä sitten ole enää vaarallinen.

Varsoja ei synny

Best Stud-siittolassa ja hevoskasvattamossa alkoi todellinen ruunausbuumi 1990-luvulla, jolloin kaikki siitosoriit päätettiin ruunata vaaratilanteiden välttämiseksi. Viimeisin ori, Best Stud Superstud, ruunattiin kesällä 1998. Vuosituhannen vaihteessa kuitenkin huomattiin, että varsojen syntyvyys laski peräti 100%. Syytä tähän etsittiin useiden eläinlääkärien voimin. Vuonna 2005 todettiin, että vuoden 1999 jälkeen Best Stud -siittolassa ei ollut syntynyt yhtäkään varsaa, ja syynä oli siitosruunien (entisten oriiden) hormonitoiminnan muutos.

Ruunat ovat lisääntymiskyvyttömiä

Tutkija, ell Heimo Huiska alkoi vuoden vaihteessa tehdä tutkimusta, jossa selvitettäisiin, miksi siitosoriiden ruunaaminen johtaa sataprosenttiseen syntyvyyden laskuun varsojen keskuudessa. Nyt onkin saatu jo alustavia tuloksia, joiden pohjalta Heimo Huiska uskaltaa väittää, että ruunat ovat lisääntymiskyvyttömiä.

Uhkana sukupuutto

- Jos kaikki oriit ruunattaisiin, hevoset kuolisivat sukupuuttoon, varoittaa Heimo Huiska. - Oriit ovat välttämättömiä hevosen suvun jatkumisen kannalta.

Nyt olisikin tärkeää levittää tätä tietoa hevosten kasvattajien ja siitosoriiden omistajien keskuuteen, sillä oriiden käyttöä parempaa vaihtoehtoa hevoskasvatukseen ei toistaiseksi ole. Kloonaamiseen perustuva hevosten lukumäärän lisääminen ei ole vielä kovin yleinen keino.

Pelasta hylätyt hevoset

Kesän kääntyessä syksyksi hevoset palaavat EU-direktiivien mukaisilta laitumilta kotitalleihinsa. Mikäli näet hevosen laitumella tähän aikaan vuodesta, tiedät, että se on hylätty ja yksinäinen raukkaparka. Joskus kokonainen lauma on jätetty oman onnensa nojaan. Hylätyt hevoset kannattaa pelastaa ennen talven tuloa.

Save The Wild Horses In Finland From Awful Death-yhdistyksen toiminnanjohtaja, solubiologian ylioppilas Kuurno Kiikerä saa ilmoituksia hylätyistä hevosista ja poneista päivittäin. Kiikerä ja muut yhdistyksen aktiivit käyvät aina tarkastamassa ilmoitusten todenperäisyyden. Useimmiten ilmoitus on ollut aiheellinen, jolloin hylätty hevonen on korjattu parempaan talteen.

- Yleisin tapaus on hevonen, joka joutuu kurottelemaan maahan saadakseen itselleen ravintoa, Kiikerä kuvailee. - Nälissään se syö jopa kasveja.

Tämän kesän aikana yhdistys on pelastanut 153 hevosta ja ponia varmalta kuolemalta. Kiikerä itse on ottanut hoitaakseen viisi hevosta ja kaksi ponia. Rakkain hevosista on Minna-niminen tamma (kuvassa). - Minna oli laitumella ilman loimea, muistelee Kiikerä tippa silmäkulmassaan.

- Älkää hyvät ihmiset hyljätkö lemmikkejänne, Kiikerä vetoaa.

Hevostyttö Juulian uudet vanhemmat

Toissapäivänä saimme Pökäleeseen mukavaa postia. Juulia, 11-vuotias hevostyttö, kirjoitti saaneensa uudet, järkevät vanhemmat. Juulialla oli ennestäänkin äiti Riitta ja isä Ilkka, mutta he eivät tytön toistuvista vaatimuksista huolimatta suostuneet ostamaan hänelle omaa ponia. Juulia pääsi kyllä ratsastusleireille, jos säästi itse puolet rahoista. Sen sijaan ratsastustunneille Juulia pääsi vain, jos hän sai koulussa riittävän hyviä numeroita (j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-ä, kirjoittaa Juulia).

Juulia oli harrastanut hevosia noin puoli vuotta, kun hän päätti hankkia oman ponin. Hän suunnitteli kaiken huolellisesti valmiiksi - hän oli jopa hankkinut kylpyhuoneeseen kuivikkeetkin. Vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet ponia hankkimaan.
- Ilkeämpiä ihmisiä ei voi olla olemassa, Juulia puuskahtaa. - Vaikka kuinka itkin ja rukoilin, niin ne vain sanoivat, ettei muka ole rahaa! Mikä syy se nyt muka on!

Muutaman kuukauden yritettyään Juulia kyllästyi vanhempiensa käännyttämiseen. Juulia laittoi tallin seinälle ilmoituksen, jossa hän etsii uusia vanhempia. Sattumalta kisavieraana käyneet Ingrid ja Bror-Erik huomasivat Juulian ilmoituksen. Juulia muutti heidän luokseen jo seuraavana päivänä.
- Nyt minulla on hyvät ja rakastavat vanhemmat! Juulia kertoo. Hän on saanut peräti kaksi omaa ponia. Toinen on vasta varsa, Ingridin ja Bror-Erikin oma kasvatti. Toinen on 12-vuotias risteytysponi, jolla Juulia onkin jo startannut seuratasolla. - Nyt elämäni on täydellistä, Juulia kertoo. - Entiset vanhempani olivat todella typeriä, enkä varmaan pysty koskaan antamaan heille anteeksi sitä, etteivät ostaneet yhtä ainoaa ponia. Onneksi uudet äiti ja isä ymmärtävät minua!

Juulia neuvookin kaikkia samanlaisten ongelmien kanssa painiskelevia nuoria miettimään vanhempien vaihtoa. Ymmärtämättömyys kun on hyvin yleistä vanhempien keskuudessa. Juulia suosittelee uusiksi vanhemmiksi nuorehkoja pariskuntia, joilla on hevoset omassa tallissa. On myös syytä tehdä kirjallinen sopimus siitä, että ponin omistus todella siirtyy uusilta vanhemmilta lapselle, jotta myöhemmin vältyttäisiin erimielisyyksiltä, mikäli lapsi löytää jostakin vielä paremmat vanhemmat.