Mihin piiskakohu vielä johtaa?

Hevosalan asiantuntijaraatia kuohuttaa piiskakohu, sillä piiska on hevosihmisen tärkein väline.

Tutkiva journalistimme, hevosalan laaja-alainen asiantuntija, hevosnomi Irmeli Ala-Saikkonen Keski-Perän kansanopistolta lähti piiskakohun juurille selvittämään, mistä tässä kaikessa on kyse.

Kohu lähti siitä, kun joku huitaisi hevosta piiskalla. Koska kyse ei ollut raveista, jossa piiskaaminen on normaalia, arkipäiväistä toimintaa, tilanteeseen luonnollisesti kiinnitettiin huomiota. Piiskan käyttö ja siihen reagointi ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Suomen Ratsastajainliiton sisäpiiriin kuuluva, nimettömänä esiintyvä Valtterin Mankeleiden jäsen antoi lausunnon, jonka mukaan taustalla on Operantti -niminen salaseura. Sen tavoitteena on tuhota koko ratsastusurheilu. Ei ole sattumaa, että kaksi ravuria kuoli vastikään ruotsinlaivalla. Mutta SRL:n toimet eivät rajoitu pelkästään ravureihin. Tällä salaseuralla on polittiisia kytköksiä, ja ennen pitkää ratsastajainliiton hallituksen päätökset vaikuttavat jopa Suomen ulkopoliittisiin suhteisiin. Vyyhdessä on mukana myös Suomen hallitus sukulaisineen.

Kyseinen sisäpiirin henkilö vihjaisi toimitukselle videomateriaalista, jota on löydettävissä suoraan internetistä. Videomateriaalista selviää, että Suomen Ratsastajainliiton pitkät lonkerot ulottuvat Yhdysvaltain hallintoon saakka. Herääkin kysymys, oliko SRL:lla tekemistä Trumpin valinnan kanssa?

Varoitus herkemmille: video sisältää järkyttävää materiaalia.

Norma Bates

Kohun seurauksia ei vielä uskalleta arvailla, sillä uusia paljastuksia tulee ilmi päivittäin. Yllättävää on, että Suomen Ratsastajainliiton johdossa on kaiken aikaa ollut Norma Bates, joka tunnetaan parhaiten Norman Batesin äitinä.

Kohu koskettaa myös tavallista hevosihmistä. Salaperäinen narunpyörittäjä kiertää öisin talleja kouluttamassa hevosia, mutta hänen tavoitteensa on tehdä hevosista hengenvaarallisia. Keski-Perän poliisi suositteleekin tallinomistajia lukitsemaan tallinsa yöksi ja ottamaan mahdollisuuksien mukaan käyttöön valvontajärjestelmän. Narunpyörittäjää ei ole vielä tavattu itse teossa, mutta merkiksi käynnistään hän jättää tallin käytävälle olkihatun. Keski-Perän poliisilaitoksen mukaan olkihattu on löytynyt ainakin 24 eteläsuomalaisesta tallista alkuvuoden aikana.

Valtterin Mankelit -ryhmä raportoi tilannetta lähes reaaliajassa salaisella keskustelupalstalla, jonne ei ole linkkiä.

Tästä videosta näet SRL:n kokouksen, jossa käsitellään piiskakohua.

Onko salaperäinen narunpyörittäjä käynyt tallillasi?

Jos sinulla on sisäpiirin tietoa tai kuvia piiskakohuun liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista, pyydämme ottamaan yhteyttä oheisella kommenttilomakkeella tai lähettämään sähköpostia suoraan Keski-Perän poliisin sivupostilaatikkoon osoitteeseen nettipokale@gmail.com.

Jää yllätti hevosen

Ilta-Sanomat uutisoi hevosesta, joka oli liukastunut peilijäällä eikä päässyt enää ylös. Pelastuslaitos hälytettiin paikalle.

Uutisen otsikossa mainittiin myös, että “sinne jäi”.

Jos hevonen jää keskelle jäätä, mitä on tehtävissä, kavioeläinten turvallisuusasiantuntija, laaja-alainen hevosalan asiantuntija, hevosnomi Irmeli Ala-Saikkonen Keski-Perän kansanopistolta?

• Ensin kannattaa tehdä eläinsuojeluilmoitus. Voit tehdä eläinsuojeluilmoituksen myös nimettömänä.

• Seuraava vaihe on odottaa, että jää sulaa. Jäälle ei kannata itse mennä liukastelemaan, sillä hevonen on pakoeläin ja saattaa säikähtää liukuvaa ihmistä.

Jään sulamiseen voi kuitenkin mennä pahimmillaan jopa kuukausia. Ei kai hevosta voi jättää keskelle jäätä?

• Kyllä voi. Koska hevonen on laumaeläin, sen seuraksi on tuotava muitakin hevosia, jotta ne voivat muodostaa lauman.

Entä, jos tallilla ei ole muita hevosia?

• Yksin hevosta ei saa tietenkään pitää, joten on syytä käydä hakemassa lähimmältä tallilta lisää hevosia.

• On kuitenkin huomoitava, että jos jää ei sula iltaan mennessä, hevosille on laitettava yövalo. Muuten eläinsuojeluilmoitus on tehtävä uudestaan. Sen voi tehdä myös nimettömänä, Ala-Saikkonen muistuttaa.

Kouluratsut lihantuotantoon

Kuvassa yksi Keski-Perän opiston edustajista 2016 Rion olympialaisten kouluratsastusluokissa.

Keski-Perän kansanopiston ruokalassa on päätetty siirtyä kokonaan hevosperäiseen ruokavalioon. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kansanopistolla tarjottava liha on peräisin hevosesta. Keski-Perän kansanopisto aikoo myös olla omavarainen lihan suhteen, sillä jos sitä ostettaisiin muualta, saattaisi joukosta löytyä ihan jotain muuta kuin hevosenlihaa. Kun liha tuotetaan opistolla, se on taatusti 100% hevosenlihaa.

Keski-Perän kansanopistolla, kuten muuallakaan Suomessa ei perinteisesti kasvateta hevosia lihantuotantoa varten. Keski-Perän kansanopistolla aiotaankin hyödyntää opiston omia opetushevosia. Opiskelijat kouluttavat opiston omat kasvatit ja muut varsat osana opiskeluaan. Kun opiskelijat opiskelevat esimerkiksi ratsutusta, he samalla opettavat hevoset kelpo ratsuiksi. Ratsuja koulutetaan yhä pidemmälle ja pidemmälle, kunnes ne ovat huippuratsuja ja osaavat kaiken. Niistä on tullut automaattihevosia, jotka johdattavat alkeisratsastajankin vaikkapa Grand Prix-luokan voittoon. Tällöin hevosesta kuitenkin tulee tarpeeton opistolle, sillä eiväthän ratsuttajaopiskelijat voi enää kouluttaa sellaista ratsua, joka jo osaa kaiken. Nämä parhaat hevoset voidaan sitten teurastaa ja niistä saadaan runsaasti ravitsevaa lihaa, sillä ne ovat fyysisesti erinomaisessa kunnossa.

Toki näillä huippuhevosilla voisi osallistua vaikkapa olympialaisiin, mutta Keski-Perän kansanopistolla ei mielellään haluta tukea olympiaratsastusta, koska niissä käytetään kankia ja kannuksia, jotka ovat eläinrääkkäystä.

Vastaavasti muutkin hevoset hyötykäytetään ruuaksi sitten, kun ne ovat saavuttaneet uransa huipun ja niitä ei enää tarvita.

Keski-Perän kansanopistolla on käynnistetty myös hanke, joka selvittää hevosperäisen ruokavalion käyttöönottoa valtakunnallisesti sekä myös globaalisti. Tavoitteena on, että hevosperäinen ruokavalio korvaisi ennen pitkää paitsi perinteisen, lihaa sisältävän ruokavalion, kuin myös kasvisruokavalion. 

Hevoset suojaan satelliitin alta

Satelliitin kuva Iltasanomat.fi

Jättiläismäinen tutkimussatelliitti on putoamassa maahan aivan näinä päivinä. Tuhatkiloisen satelliitin polttoaine loppui, joten se ei pysy enää kiertoradallaan, vaan lähestyy maapalloa uhkaavasti. Koska satelliitti voi pudota mihin tahansa, on laskettu, että se putoaa 50% todennäköisyydellä Suomeen.

Koska satelliitin törmäämishetkeä on vaikea ennustaa, on mahdollista, että se osuu Maahan päiväsaikaan, jolloin hevoset ovat tarhoissaan ulkoilemassa. Todennäköisyys, että satelliitti putoaa juuri tarhausaikaan, on 50%. Suurin osa hevosista ulkoilee vähintään muutaman tunnin ajan päivässä, joten 50% todennäköisyydellä satelliitti putoaa hevosen päälle. Ja 50% prosentin todennäköisyydellä se putoaa juuri sinun hevosesi päälle!*

Hevoset ovat usein hyvin pienissä tarhoissa, joten niillä ei ole tilaa paeta. Jos hevosen omistaja ei havaitse satelliitin lähestymistä ajoissa, hän ei ehdi viemään hevostaan ajoissa turvaan talliin. Jos hevosia on useampia, kaikkien hevosten taluttamiselle ei ehkä ole aikaa. Tämän vuoksi on tärkeää suojata hevoset jo etukäteen.

Jotkut luottavat paksuun toppaloimeen, mutta paksuudestaan huolimatta sen ominaisuudet eivät ole riittävät. Ainoa tehokas keino suojautumiseen on folio. Hevonen on käärittävä huolellisesti folioon aivan kokonaan. Myös jalat ja häntä tulee folioida. Silmät, korvat ja turvan voi jättää folioimatta, jotta hevonen hieman näkee, kuulee, haistaa ja pystyy syömään ja juomaan. Foliota kannattaa varata useampi rulla hevosta kohti. Jos folio ei pysy hevosen päällä, sen voi kiinnittää ilmastointiteipillä. Koska folio repeää helposti, kannattaa varata paikkausta varten riittävästi foliota. On mahdollista, että esimerkiksi kenttähevoset rikkovat folion riehuessaan, joten varaudu folioimaan hevosesi useamminkin kuin kerran päivässä.




*Todennäköisyydet perustuvat laskelmaan, jossa satelliitti joko putoaa juuri sinun hevosesi päälle tai on putoamatta juuri sinun hevosesi päälle (50/50).

Ravihevonen umpisolmussa

Iltasanomilta saamamme tiedon mukaan ravihevonen meni solmuun keskellä tietä Mikkelissä tänään lauantaiaamuna. 

Palokunta hälytettiin avaamaan solmua. Ohjastaja ei loukkaantunut.

Hevosalan laaja-alainen asiantuntija, hevosnomi Irmeli Ala-Saikkonen kuvaa tapausta tyypilliseksi raviurheiluun liittyväksi toiminnaksi. - Ravureilta vaaditaan aivan luonnottomia suorituksia. Raviharrastajat kritisoivat muunmuassa kouluratsastusta siitä, että kouluratsujen kaulat taivutetaan väkisin virkkuukoukuiksi, mutta ravi-ihmisillä on nyt peiliin katsomisen paikka. Virkkuukoukku on kuitenkin hyvin pientä verrattuna umpisolmuun, Ala-Saikkonen vertaa.

Lue lisää Iltasanomista.

Herpestä liikkeellä

Herpes on nyt lähes kaikkien huulilla. Myös hevosihmisten on syytä olla varuillaan, vaikka omalla tallilla kukaan ei olekaan ilmoittautunut sen kantajaksi. Väestöliiton mukaan peräti yli viidesosa suomalaisista sairastaa tietäen tai tietämättään sukupuolielinten herpestä. Voit siis olla varma, että tuntemasi tallinpitäjä, ratsastuksenopettaja, ravivalmentaja, hevosenhoitaja tai tuntiratsastaja on potentiaalinen tartuttaja. Varo!

Tässä vielä sukupuolitauti.infon tietoisku herpeksestä:

Herpes on Herpes simplex -viruksen aiheuttama virustartunta. Herpes voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin, HSV-1:een ja HSV-2:een. Sukuelimissä oleva herpes (herpes genitalis) on yleisimmin tyyppiä HSV-2, ja muualla kehossa oleva tartunta, esimerkiksi suussa tai huulissa, yleisimmin tyyppiä HSV-1.

Herpesvirus tarttuu henkilöstä toiseen limakalvokontaktin kautta, mutta saattaa tarttua jo normaalissa ihokontaktissakin. Estemenetelmien käyttö, esimerkiksi kondomi, on tehokkain tapa torjua herpestä.

Herpes saattaa sukuelinten ja suun lisäksi levitä esimerkiksi silmään, käsiin tai keskushermostoon. Tartunnan saaneen onkin oltava tarkkana jotta kontaktia viruksen ja esimerkiksi silmän välille ei pääsisi syntymään. Kerran tartunnan saatuaan ihminen kantaa virusta, ja sen akuutit oireet saattavat uusiutua milloin tahansa. Sukuelinherpes saattaa tarttua henkilöstä toiseen, vaikka akuutteja oireita ei olisikaan.

Oireet
Sukuelinherpeksessä sukupuolielimiin ilmestyy rakkuloita,  jotka yleensä tulevat viikon sisällä herpekselle altistumisesta. Muita oireita saattavat olla kipu, kutina ja polttava tunne. Muutaman viikon sisällä herpesrakkulat häviävät viruksen siirtyessä oireettomaan tilaan.
Herpes ollessaan huulessa tai suussa aiheuttaa rakkuloita. Myös muualla kehossa oleva herpestartunta aiheuttaa samantyyppisiä oireita ja esimerkiksi kutinaa.

Toteaminen
Herpes voidaan usein diagnosoida pelkästään sen aiheuttamien oireiden vuoksi. Sukuelinherpes voi olla kuitenkin vaikeampi todeta pelkästään ulkoisesti, joten tämän diagnosoimisen vuoksi on kehitetty laboratoriotestejä.

Hoito
Varsinaista parantavaa hoitoa herpekseen ei ole vielä kehitetty, joten kerran tartunnan saanut henkilö kantaa virusta koko loppuelämänsä. Jotkin antiviraaliset lääkkeet saattavat lieventää oireita. Herpestä vastaan on yritetty kehittää rokotteita, mutta tällä hetkellä ne eivät ole tehokkaita.

Ei hevosenlihaa

Eilen uutisoimme Suomen Teurastalli Oy:n liikeideasta tuottaa hevosenlihaa. Juuri saamamme tiedon mukaan Suomen hevostalousministeriö on keskeyttänyt yrityksen toiminnan vedoten kilpailulainsäädäntöön. Vaikka Suomen Teurastalli Oy:n tarkoituksena oli tuottaa hevosenlihaa mahdollisimman vähäisin kustannuksin ja myydä sitä kuluttajille suhteellisen edulliseen hintaan, hevostalousministeriön mukaan hevosenlihaa saadaan edullisemmin mm. Etelä-Amerikasta sekä Itä- ja Etelä-Euroopan maista. Jos Suomessa ryhdyttäisiin laajamittaiseen hevosenlihan tuotantoon, se johtaisi hintakilpailuun ja ennen pitkää hintojen polkemiseen ja liian alhaisiin kuluttajahintoihin. Tällöin ulkomaalaiset toimijat eivät pystyisi välttämättä tuottamaan lihaa nykyisellä kannattavuudella.

Jotta näiltä ikäviltä uhkakuvilta vältyttäisiin, hevosenlihan tuotantoa Suomessa ei tule hevostalousministeriön mukaan lisätä nykyistä enempää. Hevostalousministeriö määräsi Suomen Teurastalli Oy:n ajamaan toimintansa alas välittömästi ja maksamaan korvauksia hevosenlihan tuottajamaille. Suomen Teurastalli Oy:n toimitusjohtaja Pertti Ö. Järvisen mukaan yrityksen omistuksessa olevat tuotantohevoset myydään ratsuiksi.

Lisäksi hevostalousministeriö sitoutuu työllistämään 200 000 työtöntä hevosenhoitajaa mm. Kreikasta, Brasiliasta ja Romaniasta. Näissä maissa on runsaasti työttömyyttä ja hevosenlihan tuotannon koneellistuessa suuri osa hevosenhoitajista on menettänyt työnsä.

Hevostalousministeriö myös kehottaa kuluttajia ostamaan rohkeasti ulkomaalaista hevosenlihaa, jotta hevosenlihan tuotanto ei kohun vuoksi romahda. Ministeriöstä muistutetaan, että kaikki ulkomaalainen hevosenliha ei kuitenkaan välttämättä sisällä lääkejäämiä. Joukossa on varmasti myös täysin turvallista lihaa.

Hevosenliha

Hevosenliha on nyt suositumpaa kuin koskaan. Olemme saaneet syödä sitä enemmän kuin olisimme itse etukäteen edes kuvitelleet. Hevosenlihalle on kysyntää. Se on muodikasta ja monet pitävät hevosenlihaa eettisempänä vaihtoehtona kuin tuotantoeläinten lihaa.

Hevosalan laaja-alainen asiantuntija, hevosenlihantuotantotekniikan professori, hevosnomi Irmeli Ala-Saikkonen Keski-Perän kansanopistolta arvioi, että kotimaisen hevosenlihan kysyntä ylittää jo tarjonnan.
- Lämminverisiä ex-ravureita ei yksinkertaisesti ole riittävästi, Ala-Saikkonen toteaa.

Hevosenlihan tuottaminen tulee olemaan suuri haaste, johon pyrkii osaltaan vastaamaan myös vastaperustettu yritys, Suomen Teurastalli Oy.
- Olemme ostaneet vanhoja sikaloita ja navetoita hevosenlihan tuotantoa varten, Suomen Teurastalli Oy:n toimitusjohtaja Pertti Ö. Järvinen kertoo. - Tuotantoeläinten pitoon suunnitellut rakennukset soveltuvat lähes sellaisinaan myös tähän tarkoitukseen.

Suomen Teurastalli Oy:n omistamat hevoset siirtyvät tuotantoeläinrekisteriin, jolloin hevosenpitoon liittyvät eläinsuojelumääräykset eivät koske niitä. Hevoset eivät siis tarvitse esimerkiksi 3x3m karsinaa kuivikkeineen, eikä niitä tarvitse tarhata lainkaan. Hevoset voidaan kiinnittää suoraan valmiisiin emakkosikaloiden häkkeihin tai navetoiden parsiin, jolloin niillä on yhtä hyvät olosuhteet kuin muillakin suomalaisilla tuotantoeläimillä.

Suomen Teurastalli Oy:n toimintaideana on tarjota paikka hevosille, joille ei ole muuta paikkaa tai käyttöä. - Hevosistamme suurin osa on jalkavaivaisia ex-ravureita, mutta joukossa on myös muita pikkuvikaisia, luonnehäiriöisiä tai muuten vain ylimääräisiä hevosia, Järvinen kuvailee.
- Ideana on saada nämä hevoset mahdollisimman hyvään lihaan mahdollisimman nopeasti, jonka jälkeen hevoset voidaan teurastaa ja lihat myydä. Tämä on tavallaan myös eläinsuojelutyötä, sillä näin kehäraakit ja muut ex-ravurit eivät joudu kiertoon pikkutyttöjen ponileikkeihin, kertoo Järvinen. - Tuotantoeläiminä pidettävät hevoset voivat hyvin, sillä ne ovat turvassa pakkasilta, myrskyiltä ja paarmoilta. Lisäksi niille syötetään ravitsevaa lihaluujauhoa.

On kuitenkin ihmisiä, joille ei hevonen maistu. Vaikka he popsivat sikaa, nautaa, sikanautaa ja jauhelihaa, hevosen syöminen tuntuu vastenmieliseltä. Suomen Teurastalli Oy pyrkii vaikuttamaan myös tähän mielikuvaan. - Pian hevosta ei enää nähdä esimerkiksi ratsuna tai ystävänä, vaan samanlaisena tuotantoeläimenä kuin muutkin, joita kaupan laarissa myydään, kuvailee Järvinen.

Ravuri häiriköi liikennettä

Ravit ovat edelleen eläinrääkkäystä. Sen seurauksena lietolainen ravuri pillastui ja aiheutti vakavia vaaratilanteita perjantai-iltapäivällä. Hevonen juoksi autojen keskellä jopa väärää kaistaa, ei välittänyt punaisena palavista liikennevaloista ja sen vetämä kärry osui ainakin yhteen autoon. Lisää tietoa aiheesta löytyy Ilta-Sanomista.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ravuri pillastuu. Edellisen kerran ravuri pillastui vuonna 2008 ja juoksi seinään.

Haastattelimme hevosnomi Irmeli Ala-Saikkosta, joka on hevospsykologian tohtori ja kansainvälistäkin tunnustusta saanut hevosalan asiantuntija. Ala-Saikkosen mukaan hevosen käyttäytyminen selittyy nimenomaan sen traumaattisella taustalla ravikilpailujen ja -valmennuksen parissa.

- Kyseisellä hevosella oleva traumaperäinen stressireaktio oli lopulta huipentunut psykoosiin, jonka seurauksena se vauhkoontui tilanteessa, joka oli muutenkin sille haasteellinen ja jopa vaarallinen, Ala-Saikkonen kuvaa hevosen tuntemuksia. - Raveissa tapahtuva piiskaaminen, sähköshokit ja muut ravureille tyypilliset kokemukset saivat hevosen lopulta tolaltaan.

Ala-Saikkonen suositteleekin ravureiden päästämistä vapauteen. - Hevoset elivät vapaina ja onnellisina, kunnes ihminen keksi valjastaa ne kärryjen eteen.

Ala-Saikkonen korostaa tasapuolisuuden vuoksi, että myös ratsastus on eläinrääkkäystä, mikäli välineenä käytetään suitsia, joissa on kuolaimet.

Lue lisää ravihevosista:
- Miksi ravurit ovat huonompia kuin ratsut
- Ex-ravuri pillastui - aiheutti hengenvaaran
- Ravit ovat eläinrääkkäystä
- Ravuri vauhdissa ilman moottoria
- Uusi tutkimus: Ravit ovat eläinrääkkäystä
- Taas eläinrääkkäystä raveissa
- Ravit eläinrääkkäystä vielä tänäkin vuonna
- Ravihevonen syöksyi yleisön joukkoon
- Hevonen pakeni raveista

Lisäksi Pökälefoorumilla keskustelua ravureiden varusteista:
- http://pokale.fr.yuku.com/topic/169

Ota hevonen kotiisi asumaan

Jäikö hevosesi kodittomaksi, kun jätit tallivuokran maksamatta? Menikö maine ja kukaan ei enää vuokraa karsinaa, kun häätö tuli useammaltakin tallilta? Ei hätää, hevonen kyllä saa katon päänsä päälle - asunnostasi.

On taloudellisestikin kannattavaa asua saman katon alla hevosensa kanssa. Jos esimerkiksi yksiön vuokra on 600 euroa ja hevosen tallipaikka maksaisi 400 euroa, on aivan järkevää pistää hevosen kanssa hynttyyt yhteen. Hevosen karsinaan voi aina muuttaa asumaan, mutta tila on hieman rajallinen, vaikka karsinan mitat olisivat direktiivien mukaiset. Järkevintä on siis ottaa hevonen omaan asuntoonsa. 

Hevonen viihtyy erinomaisesti tavallisessa asunnossa. Kuten karsinaankin, asuntoon kannattaa tuoda puruja kuivikkeiksi tai halutessa käyttää hevosen alla vaikkapa mattoja. Eläinsuojeluvalvoja tuskin tulee nillittämään neliöistä tai korkeudesta, kun hevonen asuu ihmisasumuksessa. Oviaukkojen koosta voi tosin tulla sanomista, mutta niitähän voi aina leventää. 

Heinät ja rehut on helppo säilyttää esimerkiksi komeroissa, vaatekaapissa, wc:ssä tai erillisessä huoneessa, mikäli huoneita on enemmän. Varusteille voi olla oma huone. Hevosta ei ole pakko päästää joka huoneeseen - esimerkiksi keittiön oven voi sulkea. Tuskin kukaan todellinen hevosten ystävä näin haluaisi kuitenkaan tehdä.

Lavuaari tai tiskiallas toimii todella kätevänä juomakuppina. Tiskipöydältä tai toisesta tiskialtaasta on helppo syöttää kaurat. Suihkussa voi viilentää hevosen jalkoja tai vaikka pestä sen kokonaan.

Isommassa asunnossa hevonen pääsee mukavasti jaloittelemaan, eikä ulkotarhaa välttämättä tarvita. Suuressa olohuoneessa voi pienemmällä hevosella vaikka ratsastaakin. Parveke on tietysti plussaa, niin hevonen pääsee halutessaan raittiiseen ilmaan.

Parkettilattia todennäköisesti kärsii hieman, mutta se on luonnollista kulumaa, sillä hevonen on luonnollinen eläin ja sen esi-isät ovat kotoisin luonnosta. Tämän vuoksi vuokraisännällä ei ole oikeutta vaatia korvauksia mahdollisesta lattian tuhoutumisesta. 

Mikäli hevosella on taipumusta puunpurentaan, kannattaa esim. oviaukot tervata, niin ne pysyvät ehjinä pidempään. 

Kerrostalossa kannattaa hevoselta riisua kengät, jotta kopina ei olisi liian voimakas ja häiritsisi naapureita. Hevoselle voi myös neuloa villasukat ääntä vaimentamaan. Hevosen villasukka on helppo tehdä liittämällä yhteen vanha patalappu ja säärystin.

Jos poistut asunnosta yöksi, muista jättää ainakin yksi lamppu päälle yövaloksi.

Lisää aiheesta Iltalehdessä: http://www.iltalehti.fi/asuminen/2013020116623691_an.shtml

Laidunpaikkojen hinnat

Vaikka vielä eletään keskellä talvea ja kovimmat pakkaset ovat ehkä vasta edessä, kannattaa hevosenomistajan jo alkaa suunnitella kesää - etenkin jos aikoo löytää hevoselleen laidunpaikan. Hyvää kesälaidunta ei löydy jokaisesta niemestä tai notkelmasta, ja sitten kun sattuu löytymään, siitä pyydetään melkoisesti vuokraa. Hevosenomistajat ovat tunnetusti vähävaraisia, joten moni ex-ravurilämppäri joutuukin kärvistelemään koko kesän postimerkkitarhassaan paarmojen syötävänä näkemättä vilaustakaan vihreästä.

Mistä laidunpaikkojen hinta sitten koostuu? Miksi pienestä maapläntistä joutuu maksamaan edullisimmillaan satasen kuussa, usein jopa monta sataa?

Kun hevosenomistaja ostaa talvella heinää, hän ostaa sitä valmiissa paaleissa, joskus jopa talliin tuotuna. Tästä hevosenomistaja maksaakin mielellään (kunhan heinä on edullista), sillä eihän hän itse olisi voinut heinää hevoselleen tehdä.

Mutta kesällä ruohoa kasvaa kaikkialla. Ei tarvitse kuin vilkaista auton ikkunasta ulos, niin voi nähdä, että joka puolella on peltoa. Tarkkasilmäinen voi myös nähdä, että RUOHO KASVAA AIVAN ITSESTÄÄN. Kukaan ei ole sitä vetämässä maan sisästä ulos - vaan se vain kasvaa itsekseen. Laidunruoho saa taivaalta aurinkoa ja sadetta sekä maasta ravinteita aivan ilmaiseksi, ja kasvaa kasvamistaan.

Miksi ihmeessä siis laitumen omistaja pyytää rahaa tuosta ilmaiseksi kasvavasta laitumestaan? Mikä naurettavinta, usein maanomistaja saa myös tukea pelloilleen, joten käytännössä hänelle jo maksetaan siitä, että ruoho kasvaa hänen tiluksillaan. Sitten maanomistaja vielä kehtaa pyytää laidunvuokraa taloudellisissa vaikeuksissa olevalta hevosenomistajalta! Vaikka laitumen omistajan pitäisi olla ennemminkin kiitollinen siitä, että hevoset tulevat luonnollisella tavalla laiduntamaan hänen mailleen ja tekemään siitä perinnemaisemaa.

Vähintä, mitä laitumen omistaja voisi tehdä, olisi se, että hän tarjoaisi laiduntaville hevosille kivennäiset, suolakivet ja lisärehut (vesijohtovettä emme edes mainitse, sillä se on itsestäänselvyys), sekä tarvittaessa säänsuojan, loimituksen, folioinnin, päivittäisen tarkistuksen (sis. jalkojen ja kavioiden kunnon valvonta, vuolu tarvittaessa; ötököiden puremien ja pienten ihovammojen puhdistus ja hoito, silmien ja sierainten puhdistus, umpisuolen pesu jne.). Helposti lihoville ja liikuntaa kaipaaville hevosille maanomistaja voisi tarjota liikutusapua (ja maksaa ratsastuksesta tai ajamisesta esim. 30 €/kerta). Myös eläinlääkäri voisi säännöllisesti käydä tarkistamassa hevosten kunnon (laitumen omistajan piikkiin), sillä laitumella saattaa kulkea myös kettuja.

Ahneus. Siitä presidenttimme Sauli Niinistökin varoitti. Siispä maajussit - älkää tänä kesänä olko ahneita, vaan tarjotkaa laitumenne ilmaiseksi hevosille. Ne ovat sen ansainneet. Sodassakin tekivät suuria uhrauksia. Ilman hevosia ei maajusseilla olisi maata.

Ketut ja heinät

Kuvassa Bacterius Repolais -bakteerin saastuttamaa ketun ulostetta.

Hevosen toimiva ruuansulatus edellyttää, että se saa riittävän usein ja tasaisesti heinää. Yksi Hevostalli.netin asiantuntijaraadin ikuisista kiistakysymyksistä onkin se, tuleeko hevosen saada heinää 4 vai 5 kertaa vuorokaudessa ja mistä ilmansuunnasta se tulee tarjota kullekin yksilölle. Nyt kuitenkin pohdimme hevosen heinäruokintaa tarhassa, puuttumatta sen paremmin laatuun, määrään ja tiheyteen. Hevoset seisovat 12 neliömetrin tarhoissaan päiväsaikaan puolesta tunnista yli puoleen vuorokauteen; eräillä hypersuper-ammattilaisten talleilla/tarhoilla ympäri vuorokaudenkin ja mielellään ilman säänsuojaa, mikä ei sinänsä liity tämän päivän aiheeseen. Joka tapauksessa päivittäisestä tarhauksesta johtuen suurin osa hevosista saa tarhaansa ainakin päiväheinät.

Heinät usein säilytetään ladossa tai muussa suojaisassa paikassa. Joskus pyöröpaali tai pikkupaalit kuljetetaan tarhan läheisyyteen, jolloin niiden jako sujuu nopeammin. Joissakin paikoissa seuraavan aamun heinät jaetaan tarhoihin jo edellisenä iltana. Tämä on kuitenkin ehdottomasti väärin, ja syy on ketuissa.

Ketut

Ketut ovat Suomessa hevosten ruokinnan suurin ongelma etenkin talvisaikaan. Ketut tunkeutuvat heinäpaaleihin ja -kasoihin, pesivät niissä ja ulostavat niihin. Ketun turkin ja ulosteen mukana heiniin kulkeutuu Bacterius Repolais -bakteeria, joka on yleinen taudinaiheuttaja ja tarttuu helposti myös hevosiin. Tartunnan saanut hevonen muuttuu vähitellen punertavaksi ja sen hännänpäästä tulee valkoinen. Tämän vuoksi hevosten heinät on ehdottomasti säilytettävä sisätiloissa ja jaettava tarhoihin vasta juuri ennen hevosten tarhaamista.

Syljeneritys

Heinien säilyttämiseen sisätiloissa on myös muita päteviä syitä. Hevosen syljeneritys vaikeutuu, kun se joutuu syömään ulkona ja kaiken lisäksi vielä ulkona säilytettyä, mahdollisesti yön aikana kastunutta heinää. Kun sylkeä ei erity riittävästi, hevosen ruuansulatus kärsii ja riski ähkyn ja mahahaavan kehittymiseen kasvaa. Muinaiset villihevosetkin kuolivat aikoinaan sukupuuttoon, koska joutuivat syömään ravintoa, joka ei ollut koskaan sisätiloja nähnytkään (tosin emme väitä että ruoholla tai muilla kasvikunnan edustajilla olisi silmät). Hevoset eivät siis kestäneet luonnotonta "ulkoheinää", ja siksi oikeita villihevosia ei enää ole.

Sade

Myös sade on este heinien säilyttämiseen ulkona tai jakamiseen tarhoihin edellisenä iltana. Märät heinät muuttuvat ällöttävän pehmeiksi jo ilmankosteuden vaikutuksesta. Hevonen ei osaa oksentaa, joten se joutuu vain syömään ja pitämään ällöttävät heinät mahassaan.

Vakavan aiheen loppukevennykseksi runo:
Muista joka säällä
heinät pidä sisällä.

Lämpöenergiaa hevosenlannasta?

Pakkanen paukkuu nurkissa ja öljyä, sähköä, polttopuuta ja ties mitä muuta kuluukaan hirvittävät määrät, kun yritämme pitää kotimme ja tallimme plussan puolella. Olisi mukava käyttää lämpöenergian tuotantoon aineksia, joita olisi helposti saatavilla ja jotka kaiken lisäksi olisivat uusiutuvaa lajia.

Ruotsissa, Tanskassa ja monessa muussa ulkomaassa käytetään hevosen lantaa bioenergian tuotantoon. Omakotitalo voisi lämmetä 4-5 hevosen lannalla koko vuoden. Yksi hevonen tuottaa päivässä kuivikkeen kanssa yhteensä 30 kWh eli kolme litraa polttoöljyä. Suomessa hevosenlanta kärrätään luontoon ja kaatopaikalle, koska hevosenlannan hyötykäyttö on kiellettyä. Kiellosta syytetään mm. poliitikkoja, energiayhtiöitä, EU:ta, vapaamuurareita, salaliittoa ja oravia. Hevosenlannan käyttökieltoon on kuitenkin lukuisia syitä, joita nyt valotamme.

Eettiset syyt

Ensinnäkin, kuka hevosia rakastava ihminen voisi asua talossa, joka lämpiää hevosenlannalla? Rakkaan pollen pissalla ja kakalla. Emmehän syö Pollea meetwurstinakaan, joten miksi ihmeessä käyttäisimme sen ulostetta lämmitykseen? Haiskahtaa epäeettiseltä.

Tuoksu

Haiskahduksesta puheenollen, hevosen kakka tuoksuu ihanalle. Kun suljemme silmämme ja hammasrautoja täynnä olevat suumme ja hengitämme syvään nenän kautta tuota ihanaista lannan tuoksua, näemme jo itsemme laukkaamassa kimolla täysverisellämme pitkin peltoja Kikan, Repen, Essin ja kumppaneiden kanssa... Ei, lanta on liian hyvän tuoksuista poltettavaksi tai jatkojalostettavaksi.

Onko hevoselta kysytty?

Hevosella on oikeus omaan ulosteeseensa. Ei ihminen sitä voi noin vain viedä pois ja käyttää johonkin muuhun. Lannan paikka on lantalassa.

Hevosten orjuuttaminen

Pian meillä olisi ratsujen, ravurien, laukkahevosten, kenttähevosten ja pullahevosten lisäksi myös kakkahevosia.  Joka puolelle kohoaa bioenergiantuotantolaitoksia eli talleja, jossa pidetään hevosia vain lannan tuotannon vuoksi. Voi hevosparkoja :(

Ratkaisu

Todellinen hevosten ystävä voi kuitenkin hyödyntää hevosen lantaa perinteisellä tavalla. Koti pysyy taatusti lämpöisenä, jos siitä 4-5 hevosen tallista kertyvät lannat kärrätään kodin lattialle perinteiseksi lantapatteriksi. Päälle vain puhtaita olkia, niin siinä on lämmin makuupaikka.

Lue lisää kakka- ja energia-aiheesta Pökäleessä:
Ex-ravureista edullista lämpöä
Hevosenergiaa
Rotuajattelu romukoppaan - kakka-asiaa
Tallinpitäjä ehdotteli sopimattomia - "Siivoa hevosten karsinat"
Korvauksia hevosen pierusta

"Järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä"

Pökäämysnuorten varapuheenjohtaja Irmeli Ala-Saikkonen on aiheuttanut kommentillaan kohun Suomen hevospiireissä. Irmeli Ala-Saikkonen on esittänyt Facebookissa, että vain sellaiset henkilöt, joilla on riittävästi tuloja ja varallisuutta, olisivat oikeutettuja hevosenpitoon, hevosharrastuksiin ja kilpailemiseen.

- On järjenvastaista, että kuka tahansa voi hankkia hevosen. Sellaisten ihmisten, jotka eivät pysty huolehtimaan hevosesta ja tarjoamaan hevoselleen kotia oman kartanon tallista, ei pitäisi hankkia hevosia, Ala-Saikkonen toteaa.

Kuka on mielestäsi niin huono tai "heikointa aineista", ettei hänen pitäisi hankkia hevosta?

- Esimerkiksi sellaiset henkilöt, joilla on perheessä alkoholismia tai huumeiden käyttöä. Lähtökohta on se, että sellaiset ihmiset, jotka ovat suunnitelleet hevosen hankinnan ovat säästäneet ja hankkineet tulotason, jolla pystyy ylläpitämään hevosta. Ne ovat sellaiset ainekset, jotka ovat osoittaneet, että pystyvät todennäköisesti huolehtimaan siitä isosta vastuusta, että lähtee hoitamaan hevosta, kertoo Ala-Saikkonen.

- Hevosen hankintaa harkitsevalla ihmisellä tulisi olla tietty minimitulotaso, joka koostuisi ansio- ja pääomatuloista. Taustalla olisi hyvä olla riittävän vakavarainen ja hyvämaineinen suku. Uusrikkaiden ja nousukkaiden ei kannata hankkia hevosta, koska he eivät välttämättä osaa hoitaa omaisuuttaan siten, että sama varallisuustaso säilyisi tulevaisuudessakin, kuvailee Ala-Saikkonen henkilöitä, jotka soveltuisivat hevosen omistajiksi.

- Taloustieteissä lähdetään siitä että kaikissa asioissa tulisi myös huomioida sivuvaikutukset. Esimerkiksi ratsastuskoulujen olemassaololla on sellaisia sivuvaikutuksia, että kuka tahansa köyhemmänkin perheen lapsi voi harrastaa ratsastusta. Porttiteorian mukaan kerran viikossa tapahtuva ratsastusharrastus johtaa ennen pitkää oman hevosen hankintaan, joten sallimalla ratsastuskoulujen olemassaolo tuetaan samalla myös huonoa hevosenpitoa, Ala-Saikkonen selittää näkemystään.

- Ei heiltä ["heikommalta ainekselta"] voi niitä hevosia nyt ottaa pois. Se lisäisi massiivisesti ongelmia, kun he kuitenkin joutuisivat maksamaan irtisanomisajan tallivuokran niistä hevosista, joita ovat jo hankkineet. Mutta jatkossa tallipaikkoja pitäisi olla tarjolla vähemmän, jotta heitä ei kannusteta hankkimaan hevosia, kommentoi Ala-Saikkonen Pökäleelle.

Vapaaehtoinen hevosettomuus (vehe)

Tänään käsittelemme vaiettua mutta vakavaa asiaa - vapaaehtoista hevosettomuutta (vehe). Vapaaehtoinen hevosettomuus on nykyajan ilmiö, joka tuntuu olevan ongelma kaikille muille, paitsi vapaaehtoisesti hevosettomille itselleen.

Hevosharrastajien oletetaan aina haaveilevan omasta hevosesta. Kun kerrot jollekin harrastavasi hevosia, pian joku kysyy, että onko sinulla oma hevonen. Ja jos ei ole, tiedustellaan, milloin oman hevosen hankinta olisi ajankohtaista. Joskus hevosettomalle jopa tyrkytetään jotain hevosta: "Hai sie, osta tästä hyvä polle!" Tämä pahoittaa hevosettoman herkän mielen.

Jos aikuisratsastaja ei vuosikausienkaan harrastamisen jälkeen hanki omaa hevosta, ulkopuoliset paheksuvat ääneen. Hevosetonta pidetään sitoutumiskyvyttömänä, vastuuttomana ja rahattomana. Ilman omaa hevosta ei myöskään voi oppia taitavaksi ratsastajaksi tai hevosenkäsittelijäksi, vaan pysyy ikuisesti puskiksena. Hevoseton ei koskaan kuule rakkaan mamman mussukkansa hörinää, eikä edes tiedä, kuinka syvää rakkaus omaa hevosta kohtaan voi olla, ja toisinpäin. Hevosettoman täytyy olla katkera, kun monella muulla on hevonen, mutta itsellä ei.

Nämä ovat kateellisten hevosenomistajien mielipiteitä. Hevosenomistajat ovat jopa tiedostamattaan kateellisia  hevosettomille, ja siksi esittävät epäkohteliaita kysymyksiään. Huoleton on hevoseton, tietää hevosenomistaja, ja yrittää salakavalasti houkutella jopa parhaan ystävänsä syvemmälle hevonpaskaan.

Hevosia harrastavalla henkilöllä voi olla kuitenkin monia hyviä syitä olla hankkimatta omaa hevosta. Pökäleen toimitus haastatteli muutamia hevosalan asiantuntijoiden keskustelupalstan käyttäjiä, joilla ei kuitenkaan ole omaa hevosta - eikä tule.  Tässä muutamia vapaaehtoisesti hevosettomien syitä olla hankkimatta omaa hevosta:
- Hevoseton voi kokea olevansa onnellinen ilman hevostakin, vaikka tämä uskomattomalta kuulostaakin.
- Maailma on täynnä hevosia, joista ei huolehdita. Miksi hankkia itsellekin sellainen ja jättää sitten heitteille?
- Perfektionismiin taipuvaisen hevosettoman ihmisen psyyke ei välttämättä kestä sitä, ettei suoriutuisikaan oman hevosensa kanssa täydellisesti - hevosella saattaa olla kakkaa kengässä tai kovasta suvusta huolimatta kisamenestystä ei tulekaan. Pettymys olisi niin suuri, että riskiä ei kannata ottaa.
- Matkustelu tulisi olemaan todella vaikeata. On todella vaikea järjestää työmatkoja hevosen kanssa, Thaimaan-matkasta puhumattakaan.
- Parisuhde kärsii ja ero uhkaa. Aikaa parisuhteen hoitamiseen ei jäisi välttämättä ollenkaan. Lisäksi haju voi karkottaa toisen.
- Biologinen kello käy koko ajan. Hevonen voi elää niin pitkään, että sen omistaja ei hoitajapulan vuoksi enää pääsekään kulkemaan vanhainkodista tallille (ja jos hoitajia olisikin, he eivät kielimuurin takia osaa viedä   hevosenomistajaa muualle kuin suihkuun kerran kahdessa viikossa). Jos tallille ja hevosen selkään pääsisikin, selästä tippuminen todennäköisesti aiheuttaisi lonkkamurtuman.
- Palkka tai sossun tuet eivät välttämättä riittäisi kaikkeen, mitä hevonen tarvitsee. Kunnon hevosenomistaja kun ei tinkisi hevosen hyvinvoinnista. Jos ei omaan solariumiin tai kävelytyskoneeseen ole varaa, on parempi jättää hevonen hankkimatta.
- Monet hevoset käyttäytyvät niin huonosti, että sellaisen omistaminen ei houkuttele.
- Elämä on todella suppeaa, kun ainoana sisältönä on oma hevonen omine kakkapalleroineen ja töhnäisine kuolaimineen.

Nyt kannattaa siis äänestää hevosnomi Irmeli Ala-Saikkosta, joka kantaa huolta hevosettomien ja hevosenomistajien välisestä kasvavasta kuilusta. Irmelin vaalilupaus on, että hän tekee kaikkensa, jotta kaikki olisivat onnellisia. Irmeli on ehdokkaana numerolla 1. Muistakaa äänestää!

Vapaa ratsastus

Ratsastuksen eri lajien esittelyssä perehdymme nyt vapaaseen ratsastukseen.

Perinteisesti eri ratsastuksen lajeissa ollaan monenlaisten sääntöjen orjia, ja vaarana on hauskuuden katoaminen ratsastuksesta niin hevoselta kuin ratsastajaltakin. Kun esimerkiksi esteratsastuksessa tavoitteena on selviytyä esteradasta virhepisteittä ja nopeasti ja kouluratsastuksessa suorittaa tiettyjä liikkeitä määrätyllä tavalla, vapaassa ratsastuksessa tällaisia vaatimuksia ei ole. Vapaa ratsastus on nimensä mukaisesti säännöistä, tavoitteista  ja tottumuksista vapaata, oman mielen mukaista ratsastusta. Tässä ratsastuksen lajissa ei myöskään kilpailla, vaan ratsastellaan ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta.

Vapaa ratsastus ja muut ratsastuksen lajit
Perinteisesti lajista riippumatta ratsastajan istuntaa ja apuja pyritään muokkaamaan eräänlaisen standardin mukaiseksi ja kaikki ratsastajat yritetään saada samaan muottiin, vaikka olemme kaikki pohjimmiltamme aivan erilaisia. Vapaassa ratsastuksessa tällaista pakkoa ei ole, vaan ratsastaja saa istua ja kommunikoida hevosensa kanssa haluamallaan tyylillä. Ratsastuskouluissa opetettu istunta ja apujen käyttö on vapaan ratsastuksen harrastajien näkökulmasta yliarvostettua. Hevosta ei tarvitse ohjata istunnalla, vaan esimerkiksi ohjilla, jos siltä tuntuu. Ratsastajan luonnollista asentoa ei kannata pilata vanhanaikaisilla säännöillä. Jos kädet ovat korvissa ja jaloilla on mukava potkia, asento on juuri sopiva vapaaseen ratsastukseen.

Muissa ratsastuksen lajeissa on tapana verrytellä hevosta ennen ja jälkeen suorituksen - on kyse sitten kisoista, ratsastustunnista tai maastolenkistä. Vapaassa ratsastuksessa ei noudateta tällaisia hevosen ja ratsastajan luovuutta tukahduttavia sääntöjä, vaan kiitolaukkaan voi sännätä heti selkään nousun jälkeen. Miksei voisi ensin tehdä alkulaukat ja sitten kävellä hetken, ja päättää ratsastuksen loppulaukkaan? Tämä virkistää mieltä.

Vapaasti voi ratsastaa missä vaan. Muissa ratsastuksen lajeissa vältetään vieraiden hevosten lähikontaktia turvallisuuteen vedoten, mutta vapaassa ratsastuksessa saa ja kannattaakin hakeutua toisen ratsukon kylkeen tai hännänjuureen, tai vaikkapa naapuritarhan aidan viereen. Näin hevoset voivat vapaasti tutustua. Jos hevoset jostain syystä eivät tulekaan toimeen keskenään, selästä voi vapaasti pudottautua (ns. vapaa pudotus) ja siten välttyä esim. tippumiselta.

Varusteet
Vapaassa ratsastuksessa ei ole väliä, onko käytössä esimerkiksi estesatula tai koulusatula. Satulan sopivuudellakaan ei ole merkitystä, sillä Suomi on vapaa maa käyttää minkälaista satulaa haluaa - tai voi olla myös ilman.

Hevosilla, joilla harrastetaan vapaata ratsastusta, on tietysti urheiluvammoja siinä missä muillakin huippu-urheilijoilla. Selkäjumit ja jalkavammat on kuitenkin helppo hoitaa Back On Track-tuotteilla.

Oletko jo tutustunut muihin ratsatuksen lajeihin?
Harrastuksena esteratsastus
Harrastuksena ketunmetsästys ratsain
Harrastuksena rodeo eli lännenratsastus
Harrastuksena salaratsastus
Harrastuksena kouluratsastus

Lihavuus kertoo hevosasiantuntijuuden tason

Viime viikolla pohdimme tarvetta hihamerkeille, joiden avulla voisimme tunnistaa todelliset hevosalan asiantuntijat ja erottaa heidät esimerkiksi mutapeltosuokkiämmistä tai muista tätiratsastajista. Hihamerkit eivät kuitenkaan ole välttämättä tarpeen, sillä Hevosalan asijantuntijoiden palstalta löytyi toinenkin keino erotella jyvät akanoista.

Kyse on tietysti lihavuudesta. Mitä lihavampi ihminen, sitä osaamattomampi ja laiskempi hän on hevosihmisenä. Lihava ihminen valittaa ja teettää työt toisilla "lieriessään" itse paikasta toiseen. Hevostalli.netin asiantuntijan empiirisen tutkimuksen mukaan lihavat ihmiset eivät myöskään uskalla tehdä hevosensa kanssa mitään. Hevonen jätetään ilman hoitoa ja liikuntaa, vaikka sitä ehkä ruokitaankin asianmukaisesti. Lihavalla hevosenomistajalla on usein lämminverinen tamma, joka kaiken lisäksi on tiineenä. Kaikkihan me tiedämme, että lämminverisen tamman paikka on raviradalla, ei tallissa tai tarhassa.

Aina ei kuitenkaan ole helppoa verrata kahta ihmistä keskenään ja arvioida heidän lihavuuttaan. Kahdella samanpituisella ja -painoisella henkilöllä voi olla aivan erilainen ruumiinrakenne, jolloin toinen voi näyttää lihavammalta kuin toinen. Myös vaatetus voi vaikuttaa suuntaan tai toiseen, joten voi olla vaikea päätellä, kumpi näistä henkilöistä tietää hevosista enemmän, vai onko heidän asiantuntijuutensa täysin samalla tasolla

Näissä epäselvissä tapauksissa olisi hyvä käyttää hihamerkkiä. Hihamerkkiin voi laittaa oman painoindeksin. Mitä alhaisempi painoindeksi, sen parempi ja osaavampi hevosihminen on. Näin myös täysin eri pituisten henkilöiden vertailu on helpompaa. 

Voit laskea oman painoindeksisi vaikkapa täällä: http://www.painoindeksi.org/ .  Vertaa painoindeksiäsi ystäväsi painoindeksiin ja totea, kumpi teistä tietää enemmän hevosista!

Painoindeksiluokkien mukaiset hevosasiantuntijuuden tasot 20 - 60 -vuotiailla aikuisilla ovat seuraavat:

PAINOINDEKSILUOKKA	PAINOINDEKSI	HEVOSASIANTUNTIJUUDEN TASO
Vaikea alipaino	alle 16,0	Guru
Merkittävä alipaino	15,0 - 16,99	Lähes kaiken tietävä laaja-alainen hevosalan asiantuntija
Normaalia alhaisempi paino	17,0 - 18,49	Hevosalan asiantuntija
Normaali paino	18,5 - 24,99	Perusasiat hallitseva hevosihminen
Lievä lihavuus	25,0 - 29,99	Tietämätön hevosharrastelija
Merkittävä lihavuus	30,0 - 34,99	Metwurstin syöjä
Vaikea lihavuus	35,0 - 39,99	Täysin ummikko
Sairaalloinen lihavuus	40,0 tai yli	Ei edes tiedä mikä hevonen on

Lue myös aiempi juttumme ratsastajien lihavuudesta ja erilaisista apukeinoista, joilla lihavatkin ratsastajat voivat jatkaa harrastustaan.

Pidä hevosesi hengissä

Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu myös kokeneemmalle hevosen käsittelijälle. Ennakoimalla monet tapaturmat ja jopa kuolemantapaukset voidaan kuitenkin välttää.

Pysy hengissä hevosesi kanssa noudattamalla hevostalli.netin asiantuntijaraadin vuosien 2010-2012 tutkimustyön tuloksena syntynyttä Älä-listaa, joka perustuu tositapahtumiin. Lisää omat neuvosi kommentteihin.

1. Älä mene maastoradalle hevosella. Hevonen murtaa niskanikamansa maastoradalla. Ilman niskanikamia ei pärjää, joten hevonen pitää lopettaa.

2. Älä päästä hirveä hevosen lähettyville. Se johtaa hevosen pakenemiseen vilkkaalle tielle, jossa 50% hevosista jää auton alle.

3. Älä syötä hevoselle kauraa. Se kuolee siihen.

4. Älä ruunaa oria. Ruunauksen jälkeen suolet pullahtavat pihalle.

5. Älä kuljeta hevosta trailerissa. Hevonen hyppää etupuomin yli ja murtaa jalkansa, jonka jälkeen se pitää lopettaa (jalka siis).

6. Älä laita hevosta talliin. Talli palaa.

7. Älä vie hevosta raveihin. Se kuolee sinne.

8. Älä päästä hevosta metsään, jossa on kuusia. Kuusen oksa lävistää hevosen. Hevonen kuolee hätäteurastuksessa.

9. Älä säikähdytä hevosta. Hevonen hyppää terävään tolppaan ja saa laakin päähänsä.

10. Älä päästä tuttua hevosta oman hevosesi kanssa laitumelle. Tuttu hevonen potkaisee omasi jalan ja koko  hevonen pitää lopettaa.

11. Älä liiku junalla. Hevonen voi jäädä junan alle.

12. Älä aja autolla tai ole sen kyydissä. Hevonen voi jäädä auton alle.

13. Älä anna eläinlääkärin ottaa verinäytettä hevosesta, koska hevonen (tai eläinlääkäri) kuolee siihen.

14. Älä ammu ilotulitteita. Ne johtavat yksityishevosten kuolemaan.

15. Älä pidä riimua hevosella. Se työntää siihen takajalkansa ja tukehtuu.

16. Älä pidä hevostasi tallilla, jossa on ori. Ori pahoinpitelee toisia hevosia, ja ne joudutaan sitten lopettamaan.

17. Älä astuta tammaa. Varsominen johtaa tamman tai varsan, tai jopa molempien, kuolemaan.

18. Älä iloitse, jos hevonen toipuu vammasta tai sairaudesta. Kuolee se kumminkin.

19. Älä vie oriasi orilaitumelle. Se kuolee nälkään ja janoon.

20. Älä hoida hevosen vammaa, koska se on työlästä ja aikaavievää. Lopeta hevonen, niin pääset helpommalla.

21. Älä anna hevostasi ylläpitoon. Löydät sen kuitenkin tarhasta kuolleena.

22. Katso tarkkaan autosi nopeusmittaria: kun se näyttää kahdeksaakymppiä, hevosesi hyppää moottoritiellä trailerista ja katkoo jalkansa. Lopetetaan tietty.

23. Älä päästä eläinlääkäriä ampumaan hevosta pulttipistoolilla. Se ampuu kuitenkin ohi.

24. Älä vie hevosta karsinaan, se voi kuolla siellä ähkyyn.

25. Älä vie hevosta tarhaan, se voi katkaista siellä jalkansa ja saada kuolemantuomion.

26. Älä anna hevosen saada paskahalvausta, koska se kuolee siihen, ja ohjastajakin on vähällä kuolla.

27. Älä ratsasta perusterveellä hevosella maastossa, koska se voi saada kouristuksia ja kuolla.

28. Älä mene katsomaan hevostasi ruokinta-aikaan - sillä on jalka irtipoikki ja se pitää lopettaa.

29. Älä mene kenttäleirille, jota vetää Cajus. Vaikka maastorata on ok, hevonen pitää lopettaa.

30. Älä matkusta Irlantiin, koska saat siellä traumat.

31. Älä ratsasta oriilla ensimmäisiä kertoja. Se pukittaa ja kuolee.

32. Älä irtohypytä hevosta. Se juoksee seinän läpi ja kuolee.

33. Älä ratsasta hevosella, koska se kuolee sydänkohtaukseen kesken kaiken.

34. Mystiikka tappaa. Mystinen pistohaava aiheuttaa hevoselle kuoleman.

35. Älä valjasta hevosta kärryjen eteen. Hevonen kuolee, mutta syytä ei koskaan saada selville.

36. Älä ota hevosellesi vakuutusta, koska väistämättömässä lopetustilanteessa joudut odottamaan eläinlääkäriä jopa yli vuorokauden, ja miltä se mahtaa hevosestasi tuntua? Olettaen, ettei kyse ole sinun lopettamisestasi ja henkivakuutuksestasi.

37. Älä osallistu kisoihin, jos siellä aiemmin joku hevonen on jouduttu lopettamaan. Kisasuoritus kuitenkin menee mönkään kuolleen hevosen vuoksi.

38. Älä vie hevosta parkkipaikalle, koska siitä voi tulla nesteet ulos ja se voi kuolla (etenkin jos se on ollut kisoissa ja voittanut luokkansa).

39. Älä päästä oria ruunan lähelle. Se astuu sen ja molemmat pitää lopettaa.

40. Älä lässytä hevosellesi, siitä tulee läskipallero ja se kuolee.

Hihamerkit hevosihmisille

Hevosten parissa pyörii monenlaista toimijaa asiantuntevasta ammattilaisesta tumpeloon keltanokkaan. Kun kysyt neuvoa hevosiin liittyvissä asioissa netissä tai oikeassa elämässä, et voi mitenkään tietää, ymmärtääkö sinua neuvova henkilö hevosista sitäkään vähää, mitä itse ymmärrät. Kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana. Ratsastuksenopettaja voi opettaa aivan virheellisiä toimintatapoja tai hevoskuiskaaja sönköttää ongelmahevosesi korvaan mitä tahansa siansaksaa ja tehdä hevosesta entistä hullumman. Olisi hyvä saada aikaan järjestelmä, jonka ansiosta kuka tahansa voi arvioida kanssaihmisensä hevosasiantuntijuutta ja päättää sen pohjalta, kenen neuvoja kuuntelee.

Ratkaisu on tietenkin hihamerkki. Jokaisen ihmisen, joka vähänkään on hevosten kanssa tekemisissä, tulisi kantaa käsivarressaan hihamerkkiä, josta voi päätellä hänen hevosasiantuntijuutensa tason. Jo hihamerkistä voi nähdä, kuuluuko henkilö hevosalan asiantuntijoihin ja hevostalli.netin aktiivisennuihin, onko hän kenties tallinpitäjä joka pihtailee heinien kanssa vai kannattaisiko ehkä mennä hänen keikalleen kuuntelemaan Onnenmaata.

Esimerkkejä

Arvostetuin hihamerkki olisi tietenkin vaaleanvihreä, hevosenpääkuvioitu Hevostalli.netin sennumerkki. Tätä merkkiä kantava henkilö tietää kaiken hevosista, ja hänen neuvojaan on syytä kuunnella.

Hevoskauppiaan hihamerkissä olisi auton kuva ja merkintä x100. Auto symboloi sitä, että hevoskauppias on kuin autokauppias, mutta noin sata kertaa autokauppiasta epäluotettavampi huijari.

Tuntiratsastajan hihamerkissä on kerrotaan ratsastajan tasosta. Jos ratsastaja on esimerkiksi joskus ratsastanut voltin, hihamerkissä lukee "VaA", sillä esimerkiksi Vaativa A:0 -koulurataan kuuluu voltin ratsastus. Vastaavasti jos ratsastaja on ratsastanut avotaivutusta, hihamerkissä lukee "PSG", sillä Prix St. Georges-luokassakin ratsastetaan avotaivutusta.

Kouluratsastaja kantaisi kädessään joutsenlippumerkkiä. Joutsenlippumerkki kertoo siitä, että ratsastaja osaa apuohjin vetää hevosen kaulan joutsenmaisesti virkkuukoukulle.

Ravivalmentaja ja -ohjastaja voisivat pitää hihamerkkiä, jossa on piiskan kuva. Piiska kertoo siitä, että raveissa hevosta piestään ja ruoskitaan. Lue lisää ravihevosten rääkkäyksessä käytettävistä välineistä täältä: Ravit ja eläinrääkkäys.

Kengittäjän hihamerkissä on raspi ja vasara, jotka muistuttavat siitä, että niitä hevonen saa maistaa mikäli niskuroi kengitystilanteessa.

Hevosen omistajien ei tarvitse pitää hihamerkkiä, sillä heillä ei ole siihen kuitenkaan varaa. Jos hevosenomistaja kuitenkin onnistuu varastamaan jostakin hihamerkin, siinä oleva kuvio riippuu siitä, minkälainen hevonen hänellä on. Esimerkkejä:

- Ex-ravurilämppärin omistajan hihamerkissä olisi enkelinsiivet, jotka kertovat kantajansa hyvyydestä, onhan hän pelastanut hevosensa raviratojen rääkiltä sekä ennen kaikkea teurastamolta, johon ex-ravurilämppäri olisi hankosidevammaisena raviuransa päätteeksi joutunut.

- Ponin omistajan hihamerkissä lukee ponin omistajan paino ja pituus, esim. 148cm/40kg. Ulkopuoliset voivat tästä nähdä, onko ponin omistaja liian pitkä tai painava ratsastamaan ponillaan, ja jos on, ratsastaminen voidaan estää.

- Kimppahevosen osaomistajan hihamerkissä olisi kuva siitä, minkä osan hän hevosesta omistaa - esimerkiksi vasen korva, maksa, oikea takareisi, kavio jne. Kuvasta pystyy siten myös päättelemään, kuinka suuren osan kyseinen henkilö hevosesta omistaa.

- Jos yhdellä henkilöllä on useampia hevosia, hän voi käyttää myös hihamerkkiä, jossa on kirjaimet P.A.

Hevosenhoitajan ja tallityöntekijän hihamerkissä olisi kakkaa. Sitä ei tarvitse edes painaa tai piirtää hihamerkkiin, sillä tätä hihamerkkiä käyttävän henkilön hiha on muutenkin jo hevosenpaskassa.


Hihamerkit ja natsit

Jo muinaiset roomalaiset kantoivat hihamerkkiä, joten tätä ilmiötä on turha rinnastaa esimerkiksi natsien toimintaan. Hevosalalla on kuitenkin käytössä paljon toimintatapoja, jotka ovat suoraa perua natsismista. Nämä ikävät kytkökset natseihin olisi hyvä vihdoinkin katkaista.

Kaikki me tiedämme, että natsit merkitsivät juutalaiset tähtimerkein (juutalaisten tuli kantaa tähteä rinnassaan tai selässään). Tiedämme myös, että monen hevosen otsassa oleva pieni merkki on nimeltään tähti. Merkkiä kutsutaan tähdeksi, vaikkei se läheskään aina näytä tähdeltä - usein se on epämääräinen pallukka, pieni valkoinen alue etuharjan alla. Silti tätä merkkiä kutsutaan natsimaisesti tähdeksi, ja samalla, ehkä tiedostamatta, rinnastetaan tähtipäinen hevonen juutalaisiin, joista natsit halusivat päästä eroon. Tämä tarkoittaa sitä, että hevosihmiset pohjimmiltaan haluavat tuhota kaikki tähtipäiset hevoset. Tällaista toimintaa emme voi sivistysvaltiossa suvaita. Hevosen päässä olevaa tähtimerkkiä ei siis saa enää kutsua tähdeksi, vaan esimerkiksi nimellä "Pieni tai pienehkö valkokarvainen alue". Sen lyhenne voisi olla PTPVKA.

Ylipäänsä suomen kielessä tähti-sanan käytön voisi lopettaa. Merkityksestä riippuen tähti-sanan voisi korvata esimerkiksi jollakin seuraavista: taivaankappale, aurinko tai plasmapallo.

Hormon tarina

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä Hormo-nimisen hevosen omistaja joutui viemään rakkaan lemmikkinsä teurastamoon. Jätettyään hyvästit hevoselleen omistaja oli lähtenyt teurastamolta, mutta palannut hetken päästä nähdäkseen Hormon vielä viimeisen kerran. Kauhukseen hän huomasi, että hevosen pää oli leikattu irti moottorisahalla.

Hevosen omistaja luonnollisesti järkyttyi. Reilun viikon kuluttua hän kuitenkin sai lohdullisen kirjeen suoraan päättömien hevosten taivaasta. Hormo oli kirjoittanut omistajalleen ja lähettänyt jopa kuvan itsestään. Hormo oli onnellinen päättömien hevosten taivaassa, ja oli löytänyt sieltä uuden ystävänkin.

Hormo on kirjoittanut kirjeen hevosten kielellä, mutta onneksi omistaja käänsi kirjeen myös meille ihmisille ymmärrettävään muotoon:

Hei!
Minulla on ikävä sinua mami. Täällä taivaassa on kuitenkin hyvä olla, vaikka kuolemani oli melko hirveä. En saanut taivaaseen päätäni takaisin, koska olen päättömien hevosten taivaassa, mutta se ei menoani haittaa. Paitsi silloin kun törmään johonkin esim. puuhun...
Minulla on täällä monia päättömiä heppaystäviä ja paras ystäväni on Jusu-Petteri-poni.
Toivottavasti näemme vielä joskus...
Rakkaudella. Hormo<3

Hormon omistaja kirjoitti tapahtuneesta Hevostalli.nettiin. Hormon ja hänen omistajansa kokemuksiin ei kuitenkaan ole suhtauduttu aina ymmärtäväisesti. Hormon omistaja on saanut osakseen haukkumista ja vähättelyä. Kritisoijat väittävät, että teurastamolla otettu kuva seisovasta, päättömästä, verisestä hevosesta on tehty kuvankäsittelyohjelmalla, vaikka kuvasta näkee selkeästi, että kyseessä on huonolaatuisella kamerakännykällä sisätiloissa otettu kuva. Järkyttyneessä mielentilassa omistaja tuskin olisi saanut tilattua paikalle ammattilaisvalokuvaajaa. Jotkut hevostalli.netin asiantuntijat jopa kyseenalaistavat sen, onko Hormo todella kirjoittanut kirjeen päättömien hevosten taivaasta, koska eihän hevosella ole sormia, joilla kirjoittaa. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole käynyt päättömien hevosten taivaassa, joten emme voi tietää, millä tekniikalla Hormo on kirjeensä kirjoittanut.

Pökäleen toimitus ottaa osaa omistajansa suruun. Ihanaa kuitenkin nähdä, että Hormo muistaa omistajaansa ja voi hyvin.

Hormo teurastamolla
Hormon omistajan kertomus kirjeestä hevostalli.netissä
Kuva teurastamolta
Hormon kirje päättömien hevosten taivaasta

Ratsastus on yhtä vaarallista kuin huumeet

Huumeiden väärinkäyttöä Iso-Britanniassa tutkinut professori David Nutt väittää, että ekstaasi on yhtä vaarallista kuin ratsastus.

Näin varmasti onkin. Huumeiden käyttöön johtavan porttiteorian mukaan lapsuuden lauantaipussi vaihtuu nuoruudessa perjantaipulloon ja ennen pitkää mietojen huumausaineiden kautta ekstaasiin ja lopulta heroiiniin.

Ratsastusharrastus etenee samalla tavoin: lapsena käydään ensin talutusratsastuksessa silloin tällöin, myöhemmin tunneilla kerran viikossa vähän isommilla poneilla. Ratsastusta harrastetaan yhä isommilla ja vaarallisemmilla hevosilla, kuten kenttähevosilla, ja niiden kanssa otetaan yhä suurempia riskejä. Esteiden korkeus kasvaa, kouluohjelmat monimutkaistuvat. Lopulta voi sattua vakava onnettomuus.

Kuten huumeiden käyttö, myös ratsastus voi johtaa kuolemaan. Kaikki huumeidenkäyttäjät ja ratsastajat eivät kuitenkaan kuole, vaikka elävätkin hyvin riskialttiisti. Elämänlaatu kuitenkin heikkenee molemmilla ryhmillä ja rahaa palaa uskomattomat määrät. Yhteiskunta joutuu huolehtimaan itse aiheutettujen haittojen korjaamisesta, hoidoista ja tukemisesta.

Huumausainerikoksista ja niiden rangaistuksista säädetään rikoslaissa. Sen mukaan rangaistavia tekoja ovat mm. huumausaineiden laiton hallussapito, käyttö, maahantuonti, kuljetus, valmistus, myynti tai muu levitys. Myös hampun, kookapensaan ja oopiumiunikon kasvatus huumausaineeksi on rangaistavaa. Professori David Nuttin mukaan ratsastus on yhtä vaarallista kuin ekstaasin käyttö, sillä molemmat johtavat kuolemaan yhtä usein. Nutt kysyykin, miksi yhteiskunta ei siedä huumeiden käyttöä, mutta sietää muut, potentiaalisesti vaaralliset aktiviteetit.

Tämän tiedon valossa ratsastus tuleekin kieltää. Hevosten hallussapito on tehtävä laittomaksi, samoin niiden käyttö, maahantuonti, kuljetus, kasvatus, myynti ja vuokraus. Myös pienten ponien kasvatus ratsuksi olisi rangaistavaa. 

Kypärät ja turvaliivit eivät riitä suojaamaan ratsastajia. Ainoa keino estää ratsastukseen liittyvät onnettomuudet on täydellinen ratsastamattomuus. Turvallisuus ennen kaikkea.