
Tässä vaiheessa toimittajakin ihmettelee - eikö kukaan ulkopuolinen puuttunut asiaan?
- Kyllähän sitä perästäpäin kuului, mutta sopimus on sopimus, Käkilä toteaa. - Nyt nainen kisaa strutsillansa kouluratsastuksessa vaativalla tasolla.
- Olen myös maalannut viisi hevosta raidallisiksi, ja myin ne seeproina eläintarhaan, kertoo Käkilä.
Aina ei hevoshuijaus kuitenkaan ole pelkkää riemua. Käkilä on ollut käräjillä 48 kertaa, mutta syylliseksi hänet on todettu ainoastaan kerran. - Eihän se mitään mukavaa ole istua siellä syytettynä aiheetta, aikaa menee turhaan hukkaan ja se on pois myyntityöstä.
Mistä Käkilä sitten tuomittiin?
- Myin 35 shetlanninponia eräälle islanninhevostallille, sanoin että ne olivat suoraan Islannista tuotuja issikkavarsoja, Käkilä kertoo vakavana. - Mutta eiväthän ne kasvaneet, joten omistajat ottivat yhteyttä parin vuoden päästä. Meinasinkin selvitä siitä sillä, että olivat syöttäneet liian vähäenergistä rehua. Mutta sitten löysivät ponien paperit, ja siitä selvisi rotukin. Siitä lähtien olen myynyt ainoastaan paperittomia hevosia.
Käkilä sai ponihuijauksestaan 20 vuotta ehdollista vankeutta, joka muutettiin 20 tunniksi yhdyskuntapalvelua. Käkilä kärsi rangaistuksensa etelä-suomalaisella ravitallilla, ja tuona aikana hänen onnistui myydä tallin kaikki ravurit ratsastuskouluihin tuntiratsuiksi - ravitallin omistaja teki konkurssin. - No siitä nettosin sitten yli satatuhatta euroa, joten ihan hyvä tuntipalkka, miettii Käkilä.
Pyysimme Käkilältä neuvoja, että miten tunnistaa hevoshuijarin, jos haluaa välttyä huijatuksi tulemiselta.
- Mitä turhia, Käkilä jyrähtää. - Ei meitä tarvitse pelätä, emme me pure emmekä syö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti