Klassinen ratsastus

Joka paikassa aina välillä hörhötetään erilaisista termeistä, joilla saadaan tylsä puurtaminen ja kentällä jyrskyttäminen vaikuttamaan kiinnostavalta ja uudenaikaiselta. Yksi näistä termeistä on klassinen ratsastus, jolla tarkoitetaan ratsastamista klassisen musiikin tahdissa.

Klassinen ratsastus sai alkunsa vuonna 1985, kun Johanna Äimänkäki päätti tehdä jotain uutta ja innostavaa. Hän toi Philips-merkkisen mankkansa (=kasettinauhurin) kentän laidalle, laittoi töpselin maadoittamattoman jatkojohdon kautta seinään. Hän laittoi mielimusiikkiaan trashmetallia soimaan (mm. Metallican varhaisempaa tuotantoa), kiipesi suomenhevosensa "Pokun" selkään, ja alkukäyntien jälkeen alkoi eläytyä musiikkiin. Hän kannusti hevostaan yhä nopeampiin ja nopeampiin liikkeisiin. Niin siinä kuitenkin kävi (kuten arvata saattaa), että "Pokun" jalat sotkeutuivat toisiinsa, eikä niitä meinattu saada erilleen ollenkaan.

Johanna Äimänkäki oli hieman pettynyt. Hän oli kuitenkin älykäs nainen, sillä keksihän hän klassisen ratsastuksen. Hän löysi jostain lässykokoelmalta sellaisten säveltäjien tuotantoa, joiden pään kuvia hän oli nähnyt musiikkiluokan seinällä ja laittoi jälleen koneet jylläämään. Pokukin pysyi mukana, jos valitsi teokset oikein. Johanna Äimänkäki tiesi, että tällaista musiikkia sanotaan klassiseksi musiikiksi. Hän myös päätteli, että klassisen musiikin tahtiin ratsastamista voisi sanoa klassiseksi ratsastukseksi. Se oli siinä.

Jostain syystä Johanna Äimänkäen nimi jää aina pois, kun puhutaan klassisen ratsastuksen historiasta. Selityksissä aloitetaan aina jostain pimeältä keskiajalta, jolloin mitään klassista ratsastusta ei olisi voinut mitenkään olla olemassa, sillä silloinhan ritarit kaahasivat poneillaan pitkin nummia, teurastivat niitä surutta, söivät niiden lihat ja jopa luut, ja haarniskat vain kalahtelivat niin, ettei minkäänlaista musiikkia olisi voinut kuulla, vaikka omassa päässä olisi soinut. Jokin epäilyttävä taho varasti Johanna Äimänkäen idean, ja loi siitä aivan oman instituutionsa. Nyt kaikki tätiratsastajat höristävät korviaan kuullessaan termin klassinen ratsastus ja haluavat osallistua kursseille ja koulutuspäiville kuulemaan siitä lisää. Ompa se hienoa, missäköhän sitä oppisi? Tilaisinko kouluttajan omalle tallilleni? Etsisinkö käsiini asiantuntijan? Pitääkö minulla olla pikkurilli silleen hienosti kippuralla? HÖPÖN HÖPÖN, sanoo Pökälekin.

Jos asiantuntijaa edelleen kaivataan, Johanna Äimänkäen yhteystiedot saa Pökäleen toimituksesta nettipokale@hotmail.com.